City-koira

 Tänään vietettiin lenkin jälkeen kahden keskistä aikaa Mincan kanssa ja suunnistettiin tuonne kaupungin sydämeen. Mincasta kuoriutui city-koira. Mikään ei tuntunut häiritsevän Mincaa ei autot, ei pyörät, ei lapset, ei aikuiset. Käytiin lemmikkieläin kaupassa ostamassa hieman puruherkkuja. Uusia hajuja oli paljon ja sen huomasi kuolajojojen määrästä. Kaupassa Minca sai todella paljon kehuja rakenteesta ja luonteesta joka oli kuulemma aivan poikkeuksellisen avoin ja rakastava.

Yksi asia löytyi kuitenkin mikä menoa hieman häiritsi, nimittäin kun Harry talutti Mincaa niin jos minä jäin taakse niin silloin Minca teki U-käännöksiä minun luokseni, joten minun piti olla esikulkija Mincan edellä. Kun minä talutin Mincaa niin silloin tätä ilmiötä ei ollut. Me taidetaan olla Mincan kanssa vahvassa symbioosissa.

Isän poismenosta tuli eilen yhdeksän vuotta ja isän lempikukka oli rentukka joten tässä isän muistolle keväiset rentukat, jotka kukkivat myös 9 v sitten.

Isä oli oman elämänsä "rentukka ojan Aatu", mitä laulua hän usein kuunteli.