Kovaa tuulta

Nyt on ollut todella kovaa tuulta ja myrskyä. Tällaisessa pihassa missä on paljon mäntyjä tuo kova tuuli on riskitekijä ja eilen illalla en uskaltanutkaan antaa koirien olla ulkona. Männyistä oli jo pudonnut pihalle todella suuria painavia oksia ja jos sellainen putoaa koiran päälle seuraukset voivat olla todella vakavat.

Taigan turkki on alkanut mukavasti vahvistua.

Töppöset tömisten vaikka heikoille jäille.

Keela

Keela ja Taiga

Juoksukilpailu

 Tänään on sitten ohjelmassa vielä kaverikoirailua  nimittäin  Auran joulukadun avajaiset jonne lähtevät Keela ja Pilvi.

Mietintöjä

Jäin oikein miettimään tuota mitä KePoni tänään lausui.  Ajatus meni jotenkin näin. Miten ihmeessä meillä aina joku koira alkaa ne samat temput mitkä  oli sen  kuolleen koiran juttuja? Aloin oikein miettimään asia ja toden totta Biancan suurin huvi oli juosta sisään ja ulos edes takaisin ja ilmoittaa pontevasti haukkumalla oven takana että palvelijat heti tänne. Bianca oli myös ns. läheisriippuvainen koira kulki aina minun perässäni ja seisoi aina vieressäni jos istuin johonkin.

Muut koiramme eivät  ole haukkumista harrastaneet, paitsi nyt Keela on ryhtynyt haukkumaan ja kulkemaan edes takaisin sisälle ja ulos ja harastamaan läheisriippuvuusoireita vaikka näitä ominaisuuksia ei aikaisemmin ole esiintynyt.

 Aikoinaan myös kun meidän Diwa joka oli pihan vartija koira menehtyi  niin Bianca otti Diwan tehtävät hoitaakseen.

 Monia muitakin pieniä asioita on alkanut ilmetä muissakin koirissa ikään kuin Bianca olisi jättänyt perinnön jälkeensä.

Ovat nuo koirat minulle niin rakkaita, tämä vuosi on vain ollut niin raskas vuosi monella rintamalla. Onneksi voi iltaisin painaa päänsä niiden pehmeää turkkia vasten ja iloita siitä että ne ovat tuossa lohduttamassa ja iloa tuottamassa.

Valokuvausta

Tänään otettiin oikein kamera mukaan kun lähdettiin metsään. Hieman meinasi sormet jäätyä mutta selvittiin.

Keela

Metsässä tehtiin temppuja ja nyt vasta jälkeenpäin aloin miettiä, että mitä ihmettä taas koirille opetin. Opetin koiria hyppäämään kuuseen ja poimimaan oksilta nameja. No voitte jo alkaa odotella joulupäivitystä  siitä, että meidän kuusi kaatui kun koirat hyppäsi kuuseen.

 Hauskaa ainakin oli vaikka temppu nyt ei ihan jälkeenpäin ajateltuna ollut ehkä viisas valinta.

Lunta ja pakkasta

Nyt sitten on talvi meillä lunta ja pakkasta oli aamulla -10 astetta. Tämä olisi juuri sellainen talvi mikä riittäisi minulle. Kaikkea olisi ihan tarpeeksi. Koirat ovat vieläkin aika levottomia ramppaavat sisään ja ulos, sisään ja ulos, on tämäkin tärkeä tehtävä tämä koirien hovimestarina olo.

 Keela on ottanut tehtäväkseen nuo liikennejärjestelyt sisään ulos. Nousee seisomaan ovea vasten ja aloittaa oven avausoperaation ja jos et itse ole nopea niin käy kuten eilen kun seisoi eteisessä ovet levällään ja koiraportti kaulassa häntä heiluen.

No miten sitä sanotaankaan, että vierivä kivi ei sammaloidu, koirat pitävät liikkeessä. Pilvi on ihana tuolla ulkona sukeltaa kuin pieni hylje pitkin pihaa ja kierii selällään.

Toscan kanssa lenkillä

Mitä koirat edellä

Kyllä emäntä on ihan koiriensa kaltainen, nyt kun koirien korvatulehdukset ovat parantuneet niin eikös jokin tulehdus sitten iske minuun ja niin oli vain pakko lähteä lääkäriin ja tietenkin sunnuntaina kuten koiratkin käyvät. No nyt on mammallakin lääkkeet joten jospa tämä nyt tästä katkeaisi tämä kierre.

Lumo prinsessa on ollut reippailemassa.

Joko riittää saako jo mennä?

 

Aloitellaan

Nyt sitten aloitellaan viikonlopun viettoa. Tänään käytiin tervehtimässä LUmoa ja on se Lumo niin reipas tytsykkä ja ihana ratsutettava. Sirin kuulumisia myös saatiin sekä Necon  kuten myöskin Eemelin kuulumiset ja niin Loimustakin kuulin, joten monen kasvatin kuulumisia on tänään saatu ja eilen kuulin Liamistakin. Hienoa kuulla kasvattien elämästä niin voi näin iltaisin rauhallisena nukahtaa kun tietää että kaikki hyvin.

 Pikkuhiljaa alkaa elämä voittamaan meidänkin pihapiirissä vaikka varmasti kaikki ikävöimme vielä kovasti BB:tä niin koirissa sen huomaa kuinka elämän pitää jatkua eikä voi jäädä murheen alle makaamaan.

Säät sallii

Nyt on lenkkeilysäät kohdallaan, ollaan saatu pikkupakkasta ja se on hyvä. Eläinlääkärikin sanoi, että toivoo pakkasia, että kaikenmailman pöpöt kuolisivat ja koiratkin pääsisivät turhista  tulehduksista.

Äiti ja tytär

 Käytiin tänään kaikkien koirien kanssa lenkillä ja  kyllä oli hauskaa, kuvat eivät ole parhaita kun oli niin pimeää. Mutta laitetaanpa tähän Nukan lenkkikuvia niin ne ovat tosi kauniita.

Talvinen maisema vaikka ei lunta vielä olekkaan

Nuka

Niin kaunis prinsessa

Nuka näyttää niin kauniilta tuolla luonnon keskellä

Muru

Prinsessan uusi possu, jokainen prinsessa tarvitsee pinkin possun.

Tummasilmä

 

Kotona taas

Vierailuni Porvoossa venyikin hieman suunniteltua pidemmäksi, sillä äitini sairastui ja jouduimme tilaamaan  eilen aamulla ambulanssin, mutta onneksi äiti pääsi kuitenkin tarkkailun jälkeen kotiin toipumaan. Nyt kaikki taas paremmin, onneksi olin auttamassa kun sairastuminen kohtasi. Dattui minulle hassukin tapaus Porvoossa . Olin eilen äidin kanssa apteekissa ja äidin mennessä reseptiosastolle, päätin minä etsiä hänelle toisen tarvittavan lääkkeen valmiiksi. Etsin ja etsin enkä löytänyt, joten menin farmaseutin luokse (vanhempi nainen) ja sanoin Percosan ei käy silmään. Farmaseutti tuijotti minua pitkään ja sanoi viimein ei käy Precosan silmään kun se on ripulilääke. Purskahdin nauruun ja sanoin että tarkoitin että en löytä kyseistä tuotetta hyllystä ja silloin myös farmaseutti alkoi nauraa pyydellen anteeksi väärinkäsitystä. Taidan muistaa loppu ikäni, että Precosan ei käy silmään. Olin myös saanut postia mikä johtaa ajatukset jo vuoden vaihteeseen.

Mutta ennen kuin päästään vaihtamaan vuoteen 2019 on vuorossa joulu ja kortitkin tulivat postissa.

Joukukortit ovat myös taiteilija Mari Juuti Artin käsialaa.

Tässä ja nyt

Tänään ollaan oikein yritetty päästä taas normaaliin elämän rytmiin. Ei ole ihan helppoa koirillakaan asiaa ymmärtää. Tosca ei halua mennä ulos kuikuilee vain ovella, Toscalle ei myöskään maistu ruoka. Taigakin lopetti syömästä. Pilvi ja BB kävivät aina viimeinenä vielä ulkona yhdessä ilta pissalla, nyt Pilvi vain haukkuu oven takana ei halua mennä yksin pihalle. Ollaan herkuteltu ja käyty lenkillä mutta koirat eivät vain leiki makaavat pihalla lähes apaattisena. Keela on ainoa joka edes hieman touhuaa. Raskasta katsoa kun ei tiedä miten kummassa auttaisi. Vaistoavat varmasti myös minun mielentilani.

 Hieman on myös ihmispuolella asioiden hoitamista ja joudunkin lähtemään huomenna Porvooseen ja asioiden hoidossa menee varmaan pari päivää.

 Sanotaan, että vaikeuksilla on tapana kasaantua ja se taitaa kyllä pitää paikkansa. Alkaa olla ihan riittävästi kaikkea selvitettävää.

 Blogi ilmestyy seuraavan kerran tiistaina kun tulen taas kotiin Porvoosta. KePo hoitelee koirat siihen asti.

Viimeiset jäähyväiset

Tänään oli sitten päivä jolloin jätimme kaikki viimeiset jäähyväiset rakkaalle Biancalle.

Kun on oikein pieni,
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.
Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.
Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailmaan tuulien teille,
kun on oikein pieni.

 https://www.youtube.com/watch?v=Q9gPMsrs1mM&feature=share

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

Bianca on kotona

Lähdit niin hiljaa,
että aamu vain kuuli.
Sylissään matkalle
sinut kantoi tuuli.
Mutt’ sydämiimme
läpi elämän
jätit muistosi lämpimän.
 – Aki Sirkesalo 

Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa. Et ole jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakas poskellani.

Korvat

Tänään oltiin sitten Taigan kanssa korvahuuhteluss, koska korvat vain eivät tulleet kuntoon. Bakteereita korvissa ei enää ollut mutta  töhnää oli vielä runsaasti ja se olikin ongelma koska se ei noussut ylös. Oltiin klinikalla eläinlääkäri Heikki Merimaa puhdisti korvat, nyt jatketaan lääkekuuri vielä loppuun ja sitten toivotaan että kaikki olisi ohi.

 Taiga ei sitten kertakaikkiaan halua olla rauhoituksesta toipuva vaan pakko päästä ulos muiden kanssa eikä suinkaan lepäillä sisällä kuten ohje oli. Ruokaa kerjää myös , tietenkin koska on nälkä. Nyt lähdetään hakemaan Bianca kotiin tuolta Varsinais-Suomen Lemmikituhkaus Oy:ltä Virttaalta. Voin  lämpimästi suositella paikkaa, kauniissa ympäristössä, hieno asiakaspalvelu ja nopea asioiden hoito.

http://www.lemmikkituhkaus.fi/

 

Belunan Fazer Bianca (4.02-2010 - 14.11.2018)

Bainca on päässyt  Lotta äidin luokse. Tässä taistelussa ei ollut voittajia, syöpä oli agressiivinen ja romahdutti viime yönä Biancan kunnon. Ainoa asia mitä oli tehtävissä oli päästää Bianca lähtemään ja pois kivuista. Eläinlääkäriasema Valossa järjestettiin asiat niin että toinen eläinlääkäreistä pääsi kotikäynnille luoksemme. Kiitos Saara Lindqvist ja Aino Virkki. Bianca sai lähteä rauhallisesti minun sylissäni kohti uusia niittyjä ja metsiä.

Bianca oli niin ihana persoona että ikävä ja kaipaus on lähes kestämätön. Bianca oli iloinen, hassutteleva ja läheisriippuvainen rakkautta täynnä oleva koira. Bianca oli myös mukana kaverikoira toiminnassa ja oli ns. kaikkien kaveri eikä koskaan kyllästynyt rapsutuksiin. Sairauden myötä nekin puuhat sitten jäivät vähemmälle.

Bianca rakasti ihmisiä ja hänellä oli monta sellaista lempi-ihmistä mm. namitäti jonka vierailut olivat aina odotettuja ja jolle oli varattuna ne kaikkein suurimmat tassuläpsyt. Bianca rakasti kissoja ja toisia koiria, koskaan hän ei sanonut kenellekkään mitään vaan aina oli leikkimielessä. 

Niin monta yhteistä retkeä tehtiin niin metsään kuin muuallekkin. Biancahan oli KePon koira virallisesti, annoin sen hänelle syntymäpäivälahjaksi ja heillä olikin aina se oma yhteinen mailmansa.

Bianca oli se koiristamme, joka ylväänä seurasi pihan touhuja yleensä öljysäiliön päällä makoillen  hevoskastanjan varjossa. Olisin niin toivonut, että yhteistä matkaa olisi vielä ollut , mutta kun se ei ollut mahdollista niin jätimme toisillemme jäähyväiset.

Eilen illalla naurettiin,
yhdessä vielä niin leikittiin
Viereeni tulit myös nukkumaan,
poskeani hellästi suukottamaan
Koskaan ei arvata oinut vois,
että yö seuraava viimeinen ois
Nyt vain muistot rakkaat mulle jäi
Sinua kovasti kaipaan, ystäväin

Toivotan sinulle Bianca hyvää matkaa, siellä Lotta äiti jo sinua odottaa. Kaikki on hyvin minun on vain niin ikävä .....