Kiitollinen

Kyllä me molemmat ollaan niin kiitollisia, että Minca on meidän elämässä. Oikein naurattaa kun jompi kumpi tulee kotiin niin jo ovella kuuluu kysymys missä Minca. No missä se Minca sitten on, sieltä se hitaasti venytellen kiipeää meidän sängystä ja tulee kurkistamaan että kukas sieltä nyt tuli päikkäreitä häiritsemään.

 Hienointa on se, että Minca ei ole koskaan tiellä tai liikaa tai väärässä paikassa. Ei haittaa vaikka hän parkkeeraa keskelle rakennustyömaata, sitten vain varotaan koiraa ettei sille vaan käy mitään.  Jos hän nukkuu peiton päällä sängyssä niin sitten vain yritetään selvitä yöstä vähemmällä peitolla ja jos hän nukkuu sinun paikallasi niin voihan siinä sängyn reunallakin roikkua ja yönsä viettää, Minca tekee meidän elämästä niin täydellistä.

Tänään ostettiin Mincalle oma joulukoriste sellainen valoköynnös missä peurat juoksevat .

Minca myöskin mahtuu aina sohvalle.