Mincan kuulumiset

 Meidän kynttilän syöjä voi todella hyvin ei ole tullut mitään oireita ainakaan vielä että olisimme ongelmissa. Minca on syönyt ja kakannut ihan normaalisti. Ei edes sitä ripulia ONNEKSI ole tullut. Tästä taas viisastuneena olen entistä tarkempi noiden kynttilöiden kanssa, vaikka totta puhuen Mincan kanssa saa olla tarkempi ihan kaikessa on se sellainen viikari.

Muistoissa tuli sitten tämmöinen kuva , jotta kyllä se on vuosi sittenkin jotain pientä maisteltu.

Tässä talossa elämä on seikkailu ja hyvä seikkailu kaikkine mausteineen.

Olen aivan yllättynyt kuinka paljon olen saanut nimpparikukkia ja onnitteluita.

Sienestäminen

 Ihan pakko oli vielä tänäänkin lähteä tuonne metsään hakemaan suppilovahveroita kun sain niin kivan vinkin, että niistä voi tehdä kuivaamalla ja sekoittamalla merisuolaan , joka on kertoman mukaan tosi hyvää. Siispä kuivuri hurisee taas ja sienisuola-ainekset ovat valmistumassa. Tänään saatiin myös kasvihuoneet tyhjennettyä, mullat tyhjennettiin istutuslaatikoista ja muutenkin siivottiin. Ehtipä siinä sitten käydä vahinkokin. Minulla oli kasvihuoneessa öljykynttilöitä jäänyt keväästä kun laittelin niitä yöksi aina palamaan niin olihan siellä sitten yksi kynttilä jäänyt viemättä pois kun ei enää tarvittu. No kukas sen kynttilän nappaa, no Minca tietenkin, vaikka tein mitä niin en kynttilää saanut häneltä pois vaan hän söi sen. Luulin että hän söi kaikki muoviosatkin, mutta onneksi äsken löysin tuolta raparperipenkistä kaksi isoa kappaletta muovia, joten ei sitten ihan kaikkea ole syönyt ehkä vain tuon kynttilän osuuden.

No ensimmäisen soitin eläinlääkäriaseman päivystykseen ja keskustelin heidän kanssaan, suosittelivat että vien Mincan oksetettavaksi lääkkeellä. Itse kynttiläaines ei tuolla määrällä (1 kynttilä) ole kuulemma noin suurelle koiralle vaaraksi, mutta toinen asia on sitten jos se tekee suolitukoksen. Seuraavaksi keskustelin tietenkin kasvattajan kanssa ja asiaa Annen kanssa pohdittuamme, päädyimme siihen, että emme vie Mincaa pakko-oksetukseen vaan jäämme seuraamaan tilannetta ja annamme parsaa + hieman öljyä. No nyt sitten odotellaan jännittyneenä muutama päivä koska kynttilän pitäisi putkahtaa ulos toisesta päästä. Mincan mielipide asiasta on, että olipas parasta herkkua pitkästä aikaa.

Syyspuuhia

 Päivä sujui aika nopsaan, ensin oltiin koirien kanssa metsässä hieman vakoilemassa, sitten lähdettiin ämpärien kanssa matkaan ja saalis oli ihan tyydyttävä tai oikeastaan hyvä.

Suppilovahverot ovat tulleet pintaan ja niitä löytyikin aikamoinen saalis. Riitti siinä sitten puhdistettavaa ja nyt hurisee kuivuri.

Puolukat ovat nyt niin tummanpunaisia ja isoja , että oli ilo täyttää ämpäri. Hieman haastetta tietenkin oli kun poimimme niitä tuolta hakkuu alueelta ja siellä on risu poikineen.

Nyt on takki ihan tyhjä kun tultiin juuri saunan lämmöstä. Kiitos taas tästä upeasta päivästä. Ai piti vielä laittaa ihana muisto kuva. Ei ihan heti uskoisi että kuvan on Rose´sta pentuna

Hieman on väri vaihtunut ja tummasta tytöstä on tullut leijonan keltainen.

Jipii

 Mikä onnen päivä Mincalle kun Rose´näki hänet taas tänään ja intoutui leikkimäänkin.

Vuorotellen siinä oltiin selällään tassut taivasta kohden. Voitte vaan arvata kuinka paljon roskia hiekkaa ja vaikka mitä oli Rose´n turkissa, no Mincan turkkiin ei tartu mitään.

Rakastan rakastan

On siinä sellainen pari, että kyllä on ihana katsella kun ovat niin iloisia ja leikkivät yhdessä. Rose´kyllä kertoo kun leikki loppuu.

Nyt loppu ei jaksa enempää, meneppäs omiin puuhiisi.

Minca olikin sitten käynyt valikoimassa puukasasta sen kaikkein vaarallisimman ja terävimmän puun.

Nyt oli minun pakko puuttua tähän leikkiin oli sen verran terävän näköisiä tikkuja pystyssä, no Minca luovutti aarteensa minulle tosin hieman vastahakoisesti. Hauska päivä koirien kanssa.

Ensimmäinen kerta

 Tänään sattui hauska tapahtuma. Minulla oli asekaappi myynnissä, koska olin jo myynyt metsästysaseeni pois tarpeettomina. Kaapin ostaja saapui portille ja me emme sitä huomanneet, kunnes ulkoa alkoi kuulua uskomattoman matala kovaääninen haukku. Harry  lähtee vikkelästi pihalle. Rose´istuu portilla ja heiluttaa häntäänsä ja Minca seisoo pihalla hieman kauempana portista ja haukkuu matalalla haukulla joka kumpuaa jostain syvältä. Olipa hienoa kuulla tuokin ensimmäistä kertaa. Mincalla on myös toinen erikoinen tapa kun minun puhelimeni siis vain minun puhelimeni jossa on soittoäänenä Tuure Kilpeläisen : Kanna mukanasi unelmaa,  alkaa soida Minca alkaa välittömästi ulvoa kuin susi kunnes vastaan puhelimeen. MInca tunnistaa kyseisen kappaleen myös radiosta ja reagoi samalla tavalla.

Mincan sisällä asuu todella pikkuinen Pilvi, sillä vain Pilvi on aikaisemmin ollut tuollainen ilmoittaja tai Pilveä kyllä kutsuttiin juorukelloksi, sillä hänhän ilmoitti ihan kaikesta mitä pihalla ja sisällä tapahtui. Tänään käytiin myös metsässä ja sovittiin Mincan kanssa että tällä kertaa me otetaan kivoja kuvia ei sellaisia maassa kiemurtelukuvia ollenkaan vaan söpöjä kaverikuvia.

Kuka se sitten taas pötköttää kuvan reunassa.

Sitten keskusteltiin uudestaan ja Minca löysi jalkansa ja siis kivoja kaverikuvia.

Mä mökötän mä olen loukkaantunut kun mun kuvauksellisuutta ei ymmärretä. Ei nyt mökötetä vaan otetaan ne kivat kuvat. Hyvä on.

Minca mitä ihmettä sä nyt teet, sun piti tulla tänne Rose´n viereen. Ei kuule nyt ehdi mä löysin ihan mahtavan risun.

Meidän pieni rakas "pököpää" joka etsii omia polkujaan ja risujaan. 💖

Merkkejä

 

Metsä on täynnä varmoja syksyn merkkejä. Kauniita punaisia kärpässieniä. Ne saavatkin jäädä sinne koristamaan luontoa. Tänäänkin me löydettiin jonkun eläimen hyväntuoksuinen jätös ja toki Minca ehti siihen heittäytyä ja taas hän pääsi pesulle.

Kiva päivä tänäänkin puuhaillessa koirien ja Harryn kanssa.  Toivottavasti huomennakin paistaa edes hieman aurinko niin on kiva puuhastella pihalla. Pari pientä juttua olisi suunnitteilla esim. kasvihuoneiden kasvulaatikot pitää tyhjentää ja pestä.

Kultaa tarjolla.

Kaikkien kahlittujen sankari sankari

 Tänään lähdettiin lenkille ja nyt kun Rose´lla on ollut se jalka ongelma niin hän on tehnyt hieman lyhyemmän lenkin kuin Minca ja kun Rose´kääntyi kotiin päin niin jatkoin Mincan kanssa metsän suuntaan. Ajatelin ottavani muutaman kivan metsäkuvan ja tässä sitten kuvat ihailtaviksi.

Minca ei siedä yhtään sitä että hänet sidotaan johonkin puuhun hetkeksi. Hänen sisällään asuu meidän pikku Pilven henki. Pilvi oli kaikkien kahlittujen sankari, hän vapautti itsensä ja kaverinsa hetkessä hihnoista. Muistan aina kun Pilvi oli eläinlääkärissä ja hänen hampaansa puhdistettiin, varoitin  hoitajia, että kun vie pissalle kannattaa katsoa koiraa koko ajan. Mutta niinhän siinä kävi kun menin hakemaan Pilveä minulle ojennettiin hihna kahtena kappaleena oli sitten purrut hihnan poikki pissalenkin aikana. MInulla on myös eräs valokuva kun kolme koiraa istuu vierekkäin Pilvi ja kaksi leoa, leot olivat hihnoista kiinni puussa ja Pilvi kulki vapaana ja kuvassa Pilvi puree toisen leon hihnaa poikki. Olimme myös Pilven kanssa koulutuksessa ja tehtävänä oli ratkaista miten koiran saa kiertämään jos hihna esim jää tolpan ympärille lenkillä, ennen kuin tehtävää ehdittiin aloittaa oli Pilvi purrut hihnan poikki ja paineli pitkin koulutus kenttää.

Pilvi ja Luna kaksi kaverusta, Pilveä ei pieni koko vaivannut aina voi kohota siivilleen jos ei muuten ylettynyt.