Mailma avartuu taas lisää

 Kyllä pienen pennun maailma on hieno kun oppii koko ajan jotain uutta. Tänään Minca kiipesi ensimmäisen kerran itse sohvalle ja olipas se yllätys hänelle itselleenkin kun pääsi korkealle. Tuossa alas tulossa on vielä hieman hiottavaa etteivät jalat mene solmuun.

Pihalla kaverit kulkevat yhdessä tutkimassa maailmaa ja sitä on ilo katsella.

En kyllästy koskaan

 Voiko olla ihanampaa kuin vain katsella noita kahta kaverusta jotka syövät samaa luuta yhdessä samalla pedillä. Siinä sydän menee ihan sykkyrälle ja tuntee tehneensä oikean ratkaisun kun hankki toisen koiran perheeseen.

Rose´on ihana antaa aina välillä luun pennulle ja sitten ottaa taas varovasti itselleen ja kohta taas saa pentu sen ottaa ja jyrsiä.  Sitten kun väsytään jyrsimään niin nukutaan samalla pedillä pienet unet. 💖

Se olisi sitten taa kynsien leikkaus vuorossa se ei ole MIncan suosikki puuhaa, mutta joka kerran sujuu vähän paremmin.

Taas oltiin opiskelemassa

 TÄnään oli taas koulupäivä, tänään opeteltiin luoksetuloa, odottamista ja ohittamista sekä pieni käsittelyharjoitus. Nameja meni paljon varmaan ei iltaruoka enää taida maistua, mutta kivaa oli. 

Kauniisti osaa odottaa

Jes taitava tyttö

Täytyy oikein ihmetellä miten noin pienessä koirassa on "ladattuna" niin paljon energiaa. Siivousapulainen kulki jokaisen reissun mun mukana tai jos halutaan ilmaista asia toisella tavalla roikkui joka matossa kuin takiainen. Sitten pestiin lattiat , tai roikuttiin mopissa mukana ai niin välillä lakaistiin myös roskat pois eli vietiin harjaa joka suuntaan. Roskapusseja myös riepoteltiin ja kengät siivottiin uusiin paikkoihin. Pyykkejäkin viikattiin ja ripustettiin narulle eli roikuttiin sitten niissäkin. Lelut kerättiin ja levitettiin samalla vauhdilla. Mutta saatiin siivottua vaikka aikaa se vaati.

Hauska tuo Mincan turkki joka on alkanut kasvaa pentukarvan tilalle. Muutenkin tuo Mincan karva on erikoista verrattuna leon karvaan jonka voi esim  karstata matoista irti ja niin tein nytkin ja sen jälkeen matoissa olikin pientä lyhyttä karvaa joka ei sitten lähtenyt mihinkään. Minca alkaa harrastamaan myös tomaatin viljelyä kunhan ilmat lämpenevät.

Hau-hau haukkukaa nyt on koiranpäivä

 Tänään taas vietetään koiranpäivää ja sitä on meilläkin juhlittu. Käytiin yhdessä täydentämässä ruoka ja herkkuvarastoja, nyt on ruokaa ja herkkuja taas pitkäksi aikaa. Ostettiin naudanpäänahkaa ja lohennahkamunkkia ja täytettyjä puruluita. Minca ja Rose´ ovat kyllä hieno parivaljakko, annan puruluut aina eri pedille heille jyrsittäväksi ja alle minuutissa on tilanne muuttuu.

Ei kait se ole kivaa yksin syödä vaan kaverin kanssa on kivempaa.

Hyvää koiranpäivää kaikille ja muistakaa pitää huolta niistä rakkaista.

Kaikkien takatalvien äiti on täällä

 Aamu todella valkeni, sillä kaikkialla oli lunta niin paljon lunta että valkeus oli peittänyt maan. Autolla oli turha haaveilla lähtevänsä minnekään joten peruin sitten hierojani. Jopa koirat olivat ihmeissään että miksi tätä lunta nyt on näin paljon ettei pääse loikkimaan. Rohkeasti Minca suunnisti Rose´n perässä. Aloitettiin lumityöt ja olipas sitten avulias apulainen homma ei edennyt yhtään kun muutenkin oli painavaa lunta kola täynnä ja siinä lisäpainona Minca. Jos hän ei ollut kolan kyydissä niin sitten hän roikkui puntissa tai kolan reunassa. Minca oli ymmärtänyt väärin sen miksi lunta laitettiin kolaan, koska hän yritti sen heti poistaa sieltä.

Pallo oli hukassa yritettiin löytää pallo hangesta, mutta ei onnistunut oli niin paljon lunta. Onneksi pari keppiä sentään löytyi.

Lumileikit kuitenkin onnistuivat Rose´n kanssa ja lopputulos oli kaksi lumikoiraa. Tosin Rose´voitti kilpailun kuka voi tuoda enemmän lunta turkissaan sisälle. Rose´n jalkalumipallot olivat omaa luokkaansa.

Nyt taas on energiat käytetty ja koirat huilaavat sisällä ja syövät puruluita.

Päivät vain vilahtaa ohi

 Kuinka voikaan olla niin suuri vaikutus tuolla pienellä eläimellä, että päivät vain vilahtelevat ohi ja oikeastaan ei saa mitään muuta aikaiseksi kuin hyvää mieltä itselleen ja toivottavasti koirille. Tänäänkin ollaan puuhasteltu pihalla ja metsässä ja muutama hauska kuva on muistona päivästä. Aamu alkoi yhteisellä painihetkellä, kuten huomaatte energiaa oli ainakin toisella.

Kun aamupuuhat saatiin päätökseen pääsi Rose´ensin lenkille ja Minca meni pienille unille. Kun saavuttiin tunnin päästä kotiin heräili Minca ja oli valmis lähtemään omalle lenkilleen ja tällä kertaa ihan yksin ilman kaveria. Reippaasti paineltiin kohden metsään ja hihnakävelykin sujui aika hyvin. Pääastin Mincan vapaaksi kun tultiin metsän reunaan ja sillä hetkellä oli Minca vesiojassa ja sieltä kävin nappaamassa hänet ylös niin sitten hän juuttui ryteikköön josta seuraavaksi kaivoin hänet esille ja vihdoin päästiin sitten metsään juoksemaan.

Todella ihanan rohkea pentu , vaikka olikin ensimmäistä kertaa yksin metsässä niin kaikkea tutkittiin ja välillä oli vauhtia niin paljon että kaikki jalat eivät ehtineet mukaan. Kotiin tultua ruoka maistui ja sitten olikin taas päiväunien aika. Sitten olikin vielä iltapuuhat edessä, sillä naapurin pihalla taisi joku liikkua ja sitä pitikin sitten yhdessä tutkia.

Nyt koittaa taas se hetki kun energiat on käytetty ja aloitetaan odottamaan kohta nukkumattia kunhan saadaan pientä vatsan täytettä ensin niin sitten on hyvä nukkua.