Max ja Perro

Tänään meillä kävi komeita miesvieraita nimittäin Max ja Perro, Marjon ihanat pojat. 

Tosca ja Keela oli pakko piilottaa sisälle, oli niin hyvän tuoksuisia tyttöjä, että Max oli sitä mieltä, että tässä talossa on tavattu tuon tuoksuiset astua. Mutta nyt ei kuitenkaan siihen puuhaan ryhdytty. Max tyytyi sitten seurustelemaan Rosén kanssa. Perro poikaa ei niinkään tyttöjen tuoksut haitanneet.

Jäi sentään tämä yksi neito kun kaksi on johonkin piilotettu. Kiitos vierailusta teitä on aina niin ihana nähdä.

Juoksu

 Keelalla on juoksu ja se sitten kiristää hieman hermoja ei ehkä niinkään Keelalla vaan Rosélla. Keela ei halua leikkiä ja makoilee vaan tylsästi. Joten Rosé käy härkkimässä ja kiusaamassa toista.

Keelaa selvästi hieman masentaa no ketäpä ei masentaisi. Ruokakaan ei oikein maistu. Viime yönä luulin, että Keelalla on närästyskohtaus kun heräsin ääneen joka muistutti ihan kuin joku olisi repinyt mattoa nousin ylös klo 02 kaikki näytti rauhalliselta ja menin uudelleen nukkumaan  ja tunnin päästä heräsin taas samaiseen ääneen. Nousin ylös en nähnyt mitään revittyä mattoa, mutta kävin hakemassa närästyslääkettä ja ruuttasin sen Keelan suuhun ja nukkumaan.  Hetken päästä kuulin taas sen äänen pomppasin ylös ja tajusin, että koira putsasi itseään ja takajalka rapsutti maton pintaa siitä tuo ääni. Tuli sitten turhaan annettua närästyslääkettä.

Sadetta

 Nyt ollaan saatu sadetta ja se onkin sitten tosi hyvä asia. KIITOS. Koiratkin ovat olleet ihan hämillään kun vettä on satanut koko päivän, ollaan oltu sateessa pihalla ja sitten välillä sisällä.

Peteltä tuli tuo hauska laatikko ja Toscakin intoutui leikkimään noilla oudoilla jutuilla mitä laatikosta löytyi. Rosé osasi paukuttaa ne rikki putta Tosca kohteli niitä paljon hellemmin.

Lupaus

Lupaukset on pidettävä ja huomiseksi on luvattu vesisadetta 95 % varmuudella. Nyt minä todella toivon, että se vesisade tulee ihan oikeasti en itsekkään enää jaksa tätä hellettä joten huomenna klo 07:00 täällä odotellaan sateen ropinaa.

Koirat ovat kuin nahkoja tuolla pihalla, sisällä olisi vähän viileämpää, mutta eivät viihdy sisällä vaan ulos pitää päästä.

Eläinlääkärissä

 Tänään käytiin Keelan kanssa korvakontrollissa ja VIHDOIN korvat olivat terveet, olen niin onnellinen. Samalla Pilvelle tehtiin kuntotarkastus ja onneksi saimme vielä pikkuisen kotiin eikä akuuttia huolta ollut.

Minä en ole päässyt mihinkään, vaan olen ollut pelkästään kotona. No ei täälläkään hullumpaa ole, hieman harmittaa kun en päässyt vieraita tervehtimään Keela vaan pääsi. Keela kuulemma osaa käyttäytyä ei hypi ja pompi kuin kenguru.

Helteet tuli takaisin

 Juuri kun koirilla hieman helpotti ja päästiin metsäänkin lenkille niin helteet tulivat takaisin, tänään on ollut tosi lämmin päivä ja makoiluksihan se koirilla on mennyt. Itse olen nyt urheilukoukussa kun olympialaiset ovat alkaneet, tänäänkin olen nähnyt lajeja joita en koskaan ole seurannut, kuten miekkailu, rullalautailu ja maantiepyötäily sekä judo, tosi mielenkiintoista.

No jotain hieman fyysisempääkin tuli tehtyä, sain lahjaksi peräkärryllisen kiviä ja niille täytyi löytää oma paikkansa. Kiviä ei voi koskaan olla liikaa ja onneksi niitä mahtuu tällekkin tontille.

Roséllakin oli tärkeää puuhaa kun piti vartioida jos vaikka kriikunat kypsyisivät ihan siinä odotellessa, koska mamma kielsi syömästä niitä raakoina. En vain ymmärrä mik ei voi syödä raakoina voihan omenatkin ja karviaset syödä raakoina.

Vartiointi tehtävät ovat rasittavia ja silloin on pakko välillä levätä ja seurata vain katseella kun mamma kantaa että kukkasille.

Kuka on kyllästynyt

 Aamulla taas ajattelin, että haetaampa taas mustikoita metsästä, mutta kaveri olikin ihan toista mieltä.

No ei ole pakko lähteä jos ei tykkää jää sitten kotiin minä ainakin menen.

Odota mamma kyllä mä tulen oota nyt vähän aikaa.

Poimi sinä mamma niitä mustikoita niin minä pidän vahtia ettei kukan yllätä meitä ja vie meidän mustikoita ja joo muistan ei mitään hurlumhei-rinkiä jos joku vieras lähestyy. Eipä ollut muita kulkijoita tänään metsässä ja vielä illalla haettiin KePon kanssa pari purkillista mustikoita.

Yllätys metsässä

 Tänään lähdettiin taas Keelan kanssa mustikkaan ja mitä ihmettä metsään oli saapunut vierasmaalainen joukko mustikkaan. Keelahan laittoi sellaisen hurlumhei vaihteen päälle ja juoksi pusikossa rinkiä. pusikosta alkoi kuulua kova pulina ennen kuin sain koiran kutsuttua luokseni, taisivat luulla, että nyt se Suomen jääkarhu hyökkää. Keela on hauska kun juoksee sellaista rinkiä ympäri jos metsässä on vieraita ihmisiä, ei mene luokse mutta luultavasti on paljon pelottavampaa kun puskat rytkyen painaa, onneksi tulee kutsusta kuitenkin luokse.

Mustikat saatiin kuitenkin kerättyä ja taas on pakkasessa yksi purkki lisää. Sitten muutama ihana kuva kasvateista. Ensin Tincan lomamatkasta.

Matkustaminen on aina mukavaa mutta vielä mukavampaa on päästä kotiin lepäämään.

Ei riitä

 Tänään ei koirat sitten enää tyytyneetkään pelkkiin omenoihin, sillä Rose´ja Tosca ovat repineet kaikki omenat raakana puista vain ihan yläoksilla niitä viellä on ja tänään koirat sitten löysivät vadelmapensaat ja karviaismarjat. Seuraavaksi sitten varmaankin syödään karviaismarjat raakana, vadelmat onneksi ovat jo kypsiä. Vadelmat tosin ovat kirpun kokoisia koska pensaat ovat uusia ja kärsineet kuivuudesta.

Mitään en kyllä ole syönyt ja jos olenkin niin ihan vähän vaan.

Tässä olen istunut ja yhtään en ole omenoita repinyt ja jos olenkin niin vain pieniä olen ottanut.

Me ollaan kiltit kolmoset

Alaoksalla

 Kaikki alaoksat omenapuissa on omenista tyhjennetty ja se on Rosé joka poimii omenat raakoina ja syö ne sitten.

Kun ilma on viilentynyt niin energiamäärä on lisääntynyt ja koirat jaksavat touhuta pihalla.

Tänään käytiin taas lenkillä ja saatiin hieman mustikoitakin. Keelan kanssa oltiin mustikassa. Keela on siitä hyvä kaveri, että vaikka metsässä on muitakin poimijoita ei lähde tutkimaan heidän keppojaan vaan pysyy minun luonani.

Hieno päivä taas tänäänkin. Kiitos siitä.

Lenkillä

 Tänään päästiin aamulla taas lenkille, vaikka se meistä ihmisistä tuntui viileältä niin ei se koirista kovin viileää ollut läähätys alkoi aika nopeasti. Rauhakseltaan kuljettiin ja ei tehty mitään kovin pitkää lenkkiä mutta kun kuitenkin päästiin lenkille niin se oli jo jotain. Innokkuutta ei ainakaan koirilta puuttunut.

Keelan kanssa sitten mentiinkin mustikkaan ja saatiin taas mustikoita pakkaseen.

Löydettiin metsästä outo ilmiö, nimittäin muurahaispesä oli kadonnut ja sen tilalla oli vain kuoppia, en moista ole ennen nähnyt.

Tuolla FB:n puolella kun kyselin niin sain tietää, että asialla on ollut muurahaisleijona.

Muurahaisleijona on muurahaiskorennon toukka joka kaivaa pyyntikuoppia joihin muurahaiset putoavat tai menevät ja sitten ne joutuvat ruokalistalle. Valmiina tuo otus näyttää seuraavalta.

Luonto on ihmeitä täynnä, metsässä asustaa muurahaisleijonia kuullostaa ihan sadulta.

Tulihan se valmiiksi

 Tänään KePo sai suuren urakkansa valmiiksi, apujoukoista huolimatta lattia valmistui. Hienon työn kyllä KePo teki.

Kyllä KePolla hyvät hermot on kun koko ajan pyöri avustajakoirat ympärillä niin kuitenkin hermot eivät menneet matonkuteiksi. Tänään päästiin illalla lenkille ja se oli koirista mukavaa. Ensin käytiin Toscan ja Rosén kanssa ja sitten KePo jäi kastelemaan kukkia ja minä lähdin Keelan kanssa ja otettiin astia mukaan mustikoita varten. Keelan kanssa muisteltiin kuinka viime vuonna Taiga oli se mustikkakoira. Keelakin on hyvä mustikkakoira vaikka Keelan mielestä joka kerta kun mamma kumartuu poimimaan mustikoita täytyy kuono työntää kiinni perälistoon. Taiga vain makoili vieressä ja popsi itsekkin mustikoita.