Vieraita

 Toivottuja vieraita, Keelan velipoika Oliver (9 v 7 kk) ja sitten Rose´n veli Panda. Minca teki tuttavuutta vauhdikkaasti, mutta Rose´ei nähnyt koko velipoikaa. Tuo Rose´n tapa olla näkemättä asioita on kyllä vertaansa vailla, no Minca katsoi taas liiankin läheltä. Kiitos kun toitte "papan" vierailulle ja olihan Rose´kin varmasti iloinen velipojan näkemisestä vaikka osasikin sen hyvin salata. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi että Minca oli iloinen ihan kaikesta.

Pojat tulee tyttöjä tapaamaan.

Oliver on Orenda pentueesta viimeinen soturi

Mittarissa jo kunnioitettavat 9 v 7 kk.

Mukana Oliverilla oli Panda joka on taasen siis Rose´n velipoika. No sisarusten tapaaminen oli todella Rose´mainen. Rose´sentään saapui paikalle arvokkaan hitaasti katsomatta lainkaan veljen suuntaan, ja eihän siinä sitten velipoika uskaltanut siskoa lähestyä kun toinen oli jääkuningatar. Ei mulla ole koskaan ollut tuollaista koiraa joka osaa sulkea asiat pois jos en katso sitä ei ole. Ihmiset Rose` kyllä kävi tervehtimässä.

Komea Panda

Mikä veli en näe?

Minca ainakin nautti huomiosta ja Mikkokin tietää tavanneensa pienen bernhardilaisen kun kurkistaa farkkujen lahkeita. No arvaan kyllä Mikko harkitsee jo oman bernhardilaisen hankkimista. Kiitos kun kävitte oli tosi mukavaa.

Flunssa

 Voi heikun keikun nyt se virus minutkin saavutti, no sehän oli melko selvää kun Harry sen meille toi niin kyllähän se minuunkin tarttui. Ei minuun ennen ole  mikään virus tarttunut, mutta nyt vanhemmiten näyttää, että joka virus ja bakteeri tarttuu. Piti oikein käydä tohtori tätiä tapaamassa, tosin siitä ei ollut mitään hyötyä, mutta onhan nyt tarkistettu mistä tämä kurja olo oikein johtuu. Lepään tämän illan ja huomenna olo on varmasti jo ihan hyvä.

Koirat saivat kauppanameina päänahan kappaleet jotta hampaat puhdistuvat kun niitä jyrsivät. Rose´söi omansa nopeasti ja siirtyi valvomaan Mican syömistä. Mincan pitää aina syödä oma herkkunsa ihan Rose´n lähellä.

Kun hiukset...

 Siis kun minun hiukseni muistuttivat arkkuun unohtuneen vampyyrin morsiamen hiuksia niin oli aika mennä kampaajalle. Tässä sitten uusi hiustyyli ja itse olen siihen hyvin tyytyväinen.

Mulla on kyllä niin taitava kampaaja tekee ihmeitä. Hieno päivä taas tänäänkin. Koirat onneksi tunnistavat minut kuitenkin. Olipas tosi hienoa kun kampaajalla sain kaksi kertaa sellaisen tukehtumisyskimiskohtauksen josta ei meinannut loppua tulla ja olisin jo saanut konjakkiakin avuksi. Tosin pari muuta rouvaa ilmoitti heti että heitäkin kyllä alkaa heti yskittää jos konjakkia aletaan tarjoilemaan.

Kosken kohinaa

 Yksi lähialueen lempparipaikoistani on Nautelankoski ja tänään piti käydä katsomassa kuinka se koski kuohuu ja kuohuihan se. Koski oli täynnä vettä ja se virtasi voimalla vähän joka suuntaan. En ole koskaan nähnyt noin mahtavaa kuohuntaa ja se kosken jylinä kun vesi virtaa koskea alas.

Vaikka oli sateinen päivä, niin ihmisiä oli koskella useita kuvaamassa ihan kuten minäkin.

Tulvat

 Tänään sitten olikin yllätys metsässä, nimittäin kaikki vesialueet olivat laajentuneet ja emme päässeetkään kotiin normaalia reittiä koska iso oja oli muuttunut järveksi ja vaikka kuinka yritin kiertää ja kaartaa niin kengät kastuivat ja villasukat imaisivat itsensä täyteen vettä. Mincaa vedenpaisumus ei häirinnyt. Rose´ei suostunut lähtemään vesiretkelle joten kiipesimmekin Rose´n kanssa sitten kalliolle kukkulalle, vai oliskohan ollut vaikeakulkuinen vuoristomaasto.

Tänään oli erikoinen päivä, nimittäin 25 v  vuotta siitä kun tahdoimme Harryn kanssa aloittaa yhteisen avioliiton, meillä oli siis hopeahääpäivä. Toki kiva olisi kultahääpäivä mutta kun ihmisen elämä on rajallinen niin emme varmaan Harryn kanssa sitä pääse juhlimaan, mutta hienoa oli saavuttaa 25 yhteistä vuotta.

Tänään nautimme peuran pyöröpaistia, paistettuja tomaatteja ja lohkoperunoita. Jälkiruokana mutakakkua ja kolmen sortin jäätelöä. Pienet kuohujuomatkin kilistettiin. Ruoka tarjoiltiin häälahjaksi saamastamme astiastosta. Hieno päivä tämäkin.

Talvi pilalla

 No niin nyt on talvi pilalla vesi- loska -kura- keli ja liukas pisteeksi i:n päälle. Ei puhettakaan että koirat olisivat halunneet tuonne märkyyteen. Hyvin ovat nopeasti asioillaan käyneet ja siinä sitten koko juttu.

Minäkö sohvalla?

Saahan sitä tässä noita valoja katsella kun ovat niin kauniita.

Ihan vähän nuuskasen jos vaikka tuoksuisivat hyvälle. Ei mun tassut ole rapaset kun olen ihan äkkiä vain käynyt ulkona. Jos on portti auki silloinhan siitä saa kulkea.

Kaunista

 Olipas tänäänkin niin kaunis talvipäivä, pakko ihailla lumen peittämää maailmaa. Minca loikki taas kuin gaselli pitkin ja poikin. Rose´n jalkoja alkoi paleltaa tai ainakin tuntui epämiellyttävältä kun lumi paakkuuntui tassujen anturoiden väliin. Mincalla tätä ongelmaa ei ollut, mutta Mincalla ei olekaan varpaiden välissä noita karvakertymiä. No pysähdyttiin pienin välein kaivamaan jääpaakut pois varpaiden väleistä ja lopulta luovutettiin ja palattiin maantielle joka oli aurattu niin siinä oli helpompi kävellä.

Koirat leikkivät kovasti pihalla kun aurinko paistoi, ihana katsella heidän leikkejään. Tassujen huolto onkin nyt hyvin tärkeää.

Umpihankikävely

 Tänään Harry on kaatunut sänkyyn eli jokin pöpö on saanut hänet valtoihinsa tai sitten oikea miesflunssa. Aamulla lähettiin sitten ensin Mincan kanssa lenkille. No meidän lenkkimaastot olikin sitten lumisateiden jäljiltä koskematonta hankea. Minca sai päättää minne mennään no se ei ollut se kaikkein viisain päätös siis me mentiin metsään ja olihan Mincan helppo liikkua kun on nuo gasellin koivet, mutta minä sitten töppöjalkojeni kanssa yritin rämpiä perässä, eikä tässä vielä kaikki, metsä oli täynnä taipuneita puita ja Minca meni kuin sukkula niiden alta olipa reitti vaikka kuinka matala no minulle se tuotti suurta vaikeutta konttailla pitkin metsää ja lunta oli niskassa ja kengässä ja lenkki oli oikeastaan enemmän kuin raskas, mutta päästiin me kuitenkin kotiin.

Minca tykkäsi kovasti kaivella ja nuuskutella ja kaikki oli hänestä ihanaa.  Rose´n kanssa me sitten ei kuitenkaan suunnistettu metsään kumpikin oli sitä mieltä ja me mentiinkin tuonne radan varteen jossa oli VR:n huoltotie aurattu ainakin kerran  ja sitä pitkin oli helpompi tallustaa, me vanhat rouvat arvostetaan välillä helppouttakin.

Todella harvoin katson mitään mainosta , mutta nyt on kyllä onnistunut mainos tuo S marketin Elämä on ruokaa mainos. Tämä ei ole lanttu, tämä ei ole porkkana eikä tämä ole lohi, tämä on joulu, minullekko, sinulle ja meille kaikille. Kaunis mainos.

Talvileikit jatkuu

 Lunta on tullut lisää, eikä keväästä tietoakaan. Ystävä sanoi, että ei kannata kevättä odottaa ennen kuin on joulusta ja uudesta vuodesta selvitty. Täytyy siis vielä hetki odotella kevättä ja keskittyä noiden lumitöiden tekemiseen. Koirat kyllä jaksavat leikkiä lumileikkejä ja tänään otettiin kauniita talvi kuvia tai ainakin yritettiin ottaa. Ensin Rose´n parhaat palat.

Sitten Mincan parhaat poseeraukset.

Melkein joka kuvassa näkyy koko koira, ei pysy paikoillaan tämä prinsessa. Nyt on aika päivän leikit lopettaa.

Hyvää yötä.