Vuosi 2024

 

Tämä vuosi on ollut aika haasteellinen monellakin tapaa, vaikka se on tarjonnut hyviäkin asioita niin paljon terveysongelmia on ollut minulla sekä Mincalla. Mutta aloitetaanpa alusta ensimmäinen mainittava asia oli Sissi XL pentueesta täytti 12 v ja saimme käydä häntä onnittelemassa. Sain myös ihanan Keelan muistotaulun kotiin. Sitten olikin ilo uutinen Minca oli syntynyt ja heti perään oli Rose´n 5 v synttärit. 

Mutta sitten selvisikin, että kaikista hoidoista huolimatta minun luusairauteni oli vain pahentunut. No se olikin sitten enne sille, että kylkiluuni murtuivat no kyllä syy oli ihan oma moka, mutta ei voi tietää olisiko ilman luunheikentymistä selvitty ilman murtumia. Sitten pikkuinen ihana MInca Manetta tulikin kotiin, mutta voi kurjuus pentupissikseki luultu pissa ongelma olikin vaikeampi tapaus ja sen kanssa sitten painittiin lukuisien eläinlääkäri käyntien muodossa ja seuraukset olivat pitkä kantoiset aina 7 kk ikään asti jolloin juoksu alkoi. 

 Sitten seuraavana olikin selittämätön ripuli joka lopulta paljastui giardiaksi, mikä olikin sitten maanpäällinen paskahelvetti. Siitäkin selvittiin, mutta pentunäyttelyt ja pentukurssit jäivät kokematta. Saatiin viettää äidin kanssa yhteistä kesää mikä oli mukavaa. Kesää varjosti kuitenkin ystävän isän kuolema, joka oli meidänkin ystävä. Ystävän vaikean tilanteen vuoksi hänen kissansa päätyivät meidän hoitoomme muutamaksi viikoksi. Samaan aikaan jouduin turvautumaan lääkärin apuun pahentuneiden  rintakipujen tai kylkikipujen vuoksi, mittavat tutkimukset käynnistyivät TYKSissä ja Loimaalla. Tämän kanssa on nyt vain pitänyt elää päivä kerrallaan.

Kymmenien vuosien jälkeen meillä oli Harryn kanssa yhteisiä lomasuunnitelmia, mutta ne eivät toteutuneet tänä vuonna, no tulee uusia kesiä. Viimeinen pentueeni Siriukset täyttivät 8 vuotta, voi onko siitä jo niin kauan.

Tässä se oli mitä vuodesta 2024 jäi muistoihin, ei niin hyvä vuosi, mutta elossa ollaan sekin on saavutus. Nyt kohti uusia seikkailuita vuonna 2025 ja toivottavasti ne ovat iloisia ja ja onnellisia seikkailuja.

Nyt vietetään vuoden viimeisiä tunteja , koirat ovat rauhoittuneet jyrsimään puruluita ja kuuntelemaan Järviradiota. Rose´n juoksu on ohi ja Mincan kiinnostus urosleikistä eli hyppimisestä Rose´n selkään on päästy.

Hyvää Uutta Vuotta 2025 kaikille ja pitäkää huolta lemmikeistänne ja toisistanne.

Mitä täällä oikein tapahtuu

 Niin se äiti sitten lähti kotia kohti. Poikani toni kävi kylässä ja vei samalla äidin Porvooseen. Meidän joulu päättyi jouluvieraan lähtöön. Kiitos äiti kun jaksoit tulla joulun viettoon kanssamme. 

On tämä kummallinen talvi ulkona sataa vähä väliä vettä ja luontokin on ihan ihmeissään vai mitä pitäisi ajatella tästä konnasta joka loikki eilen pihan poikki. Ei tainnut konna tietää, että ei ole vielä kevät.

Pellot viheriöi ja kohta varmaankin orvokit jo nostavat päätään. Luonto on tainnut mennä hieman sekaisin. Tänään nähtiin lenkillä hevosia ja peuroja. Koirat ovat virkeitä ja Minca jatkaa vieläkin tuota selkään hyppimistä joten raparoopeja olivat taas molemmat.

Lauantai

 Sitten koitti se lauantai ja päästiin taas saunaan.  Aamupäivällä käytiin metsälenkillä ja siellä ei ollut kovinkaan liukasta, mutta tiet olivat jäisiä. Haikealta tuntuu kun joulu on ohi ja äiti palaa huomenna Porvooseen. Hieman olen huolissani äidin kunnostakin, mutta mitään ei minun tekemisilläni asioille voida. Onneksi äiti sai apua täällä vaikka useamman kerran jouduttiin lääkärissä käymään, se hieman häiritsi joulun viettoa kun äiti ei ollut kunnossa täysin.

Koirat kyllä kaipaavat äitiä yhtä paljon kuin me ihmisetkin. Mincakin on oppinut, että kun äiti lähestyy niin silloin mennään makuulleen lattialle, kun Minca oli niin innokas että pelättiin hänen kaatavan mummun kumoon, niin opeteltiin että aina kun mummu tulee mennään lattialle ja sitten saa rapsutuksia ja nameja kun mummu on mennyt ohi.

Tosin kun molemmat heittäytyvät lattialle niin ohittaminen ei enää olekaan niin helppoa. Hyvin ollaan kuitenkin pärjätty koko joulu.

Kiitos äiti kun olit luonamme viettämässä joulua.

Arki saapunut

 Vaikka jääkaappi on vielä täynnä jouluruuan rippeitä niin arki on kuitenkin saapunut  ja joulu on ohi. Äidin joululomakin  loppuu pian ja hän palaa kotiin. Kohta on aika aloittaa uusi vuosi ja se on hyvä tämä vuosi ei ole ollut hyvä vuosi tämän voi unohtaa.

Nämä maisemat ovat jo keväiset, saa nähdä selvitäänkö ilman talvea, vaikka olen kyllä nyt jo sitä mieltä, että 5 astetta pakkasta ja 2 cm lunta olisi kiva kun olen kyllästynyt tuohon rapakkoon ja lian määrään ja likaisiin koiriin.

Tai en minä ole koiriin kyllästynyt vaan tuohon rapa-kura-koira yhdistelmään.

Sitten tässä on vielä se monen koiran kauhu ilotulitus kestettävänä. No viime vuonna Rose´ei pelännyt raketteja, no onneksi niitä ei paljon ammuttukaan. Mincasta en vielä osaa sanoa.

Hulinaksihan se meni

 Käytiin Tapanin lenkillä koirien kanssa ja kuljettiin pitkin heinäpeltoja, jotta koirat eivät likaantuisi ja joutuisi pesulle. Onnistuttiin aika hyvin. Kun tultiin kotiin aloin valmistella ruokailua, koska Harryn äiti oli tulossa meille syömään. Ihmettelin kyllä kun molemmat koirat jäivät pihalle ja katsoinkin ikkunasta, että siellä hieman leikitään, mutta jotain jäi kyllä näkemättä. 15 minuttia ennen kuin vieraan piti saapua huusin koirat sisälle ja siinä meni kyllä ihmetyksen sormi hämmästyksen suuhun. Edessäni seisoi kaksi raparoopea, rapa tippui ihan jokaisesta karvasta Mincassa ei ollut valkoista paikka ja Rose´oli kuin uitettu koira rapakossa. Nyt ei ollut aikaa koirien pesulle vaan oli pakko ottaa heidät sellaisena sisälle. Vieraita ei kyllä käyty tervehtimässä. Kun vieraat lähtivät marssivat Minca ja Rose´pesulle ja sen jälkeen pestiin lattiat ja seinät.

En tosiaan tiedä mitä näiden kuvien jälkeen pihalla on tapahtunut, varmaan painittu ja kieritty mudassa oikein sydämen kyllyydestä.

Kaksi puhdasta koiraa taas valmiina touhuihin.

Joulupäivä

 Tänään joulupäivää vietettiin yhdessä veljeni kanssa tuolla Kakolan mäessä, ei ollut lunta sielläkään päin Turkua. Kiitos herkukuista, kiva oli tavata. Samalla tapasin veljenpoikani ja hänen ihanan Pixi koiransa.

Ensin Pixi avasi omat pakettinsa ja sen jälkeen hän kokeili olisivatko kaikki paketit hänelle. Kun ei lisää paketteja löytynyt hän päätti kokeilla josko joku kenkä löytyisi leluksi ja haki niitä pienin väliajoin eteisestä ja tuli näyttämään mitä oli löytänyt.

Sitten Harryn ottama virallinen joulukuva 😊

Jouluaatto

 Jouluaattoa on vietetty läheisten kanssa, syöden nauttien joulurauhan julistuksesta ja pikku paketteja availlen. Koiratkin ovat saaneet omat pakettinsa ja Minca oli sitä mieltä, että paperit kuuluvat myös lahjaan ja ovat syötävä herkkujen mukana.

Vain yksi jaksaa

 Tämä porukka alkaa olla aika väsynyttä , mutta kaikki on valmista tänään valmistuivat vielä perunalaatikot ja mäskileivät.

Ulkonäkö nyt ei ihan huippu, mutta maku oli hyvä.

Tänää sain myös veljeltäni savulohifileen ja tämän kauniin joululahjan Inarin kraavia, tosi kaunis lahja.

No kuka jaksaa vielä valvoa no Rose´joka käy säännöllisesti tonttu jahdissa.

Minkaa ei taida tontut kiinnostaa vaikka Rose´häntä houkuttelee mukaan.

Väsyttää no samat sanat täytyy myöntää nyt väsyttää, mutta huomenna on se jouluaatto. Tervetuloa.

Sylikoira

 Ja niin on valkea joulu menetetty, sillä vesisade sulatti kaikki lumet pois. Ei anneta sen kuitenkaan häiritä meitä vaan otetaan joulu vastaan ilman lunta sitten. Minca on niin mainio, heti kun vain mahdollista niin hän kömpii äidin syliin.

Kyllä mummun sylissä on nii mukava lepäillä on se sellainen muru tuo Minca jos mummukin. Rose´llakin on uutisia, Rose´`on nähnyt tontun ja tuli siitä minulle kertomaan.