Suunnitelmia

Kaikenlaista niin hyvää kuin huonoakin on tapahtunut, mutta elämän täytyy kantaa eteen päin. Unelmat kuuluvat siihen osastoon joilla sitten  jaksetaan eteen päin. Minun unelmani liittyvät usein koiriin ja niin tämäkin unelmani liittyy.

Taiga vom Löwengarten
Lonkat: A/A
Kyynäreet: 0/0
Silmät: Ei perinnöllisiä silmä sairauksia
LPN 1-2: N/N ( puhdas)
LEMP: N/N (puhdas)
Sydän: Sydänkuuntelussa ei sivuääniä
Jalostusindeksi: 103

Yukon Tarek vom Löwengarten

Lonkat: A/A
Kyynäreet: 0/1
Silmät: Ei perinnöllisiä silmä sairauksia, vasemmassa silmässä yksi säije sikiöaikasta kalvoa. (PPM, iris-irsi)
LPN 1-2: N/N ( puhdas)
LEMP: N/N (puhdas)

Jalostusindeksi: 107

Yhdistelmän sukusiitos % 5 sukupolven mukaan 0,00%

Tarkemmat tiedot  Suomen Kenneliiton jalostustietojärjestelmästä.
Kasvatusharrastukseni on saapumassa hiljalleen siihen pisteeseen, että vuoro jatkaa on siirtymässä seuraavalle. Tämän pentueen haluaisin kuitenkin vielä kasvattaa. Aika tulee näyttämään jääkö tämä viimeiseksi pentueekseni vai vieläkö jokin iltatähti-pentue syntyy Belunaan.  Uskon että minulla on kuitenkin jotain annettavaa aloittelevalle kasvattajalle ja se tuleekin olemaan seuraava projektini. Koiria minulla tulee olemaan aina ja uskon että ne ovat leoja, vaikka hieman pelottaa että myykö kukaan sitten minulle pentua, koska olen niin iäkäs jo ja olen jo kuullut, että yli 60 on jo liian vanha omistaakseen leon. No tätä en nyt ihan vielä joudu murehtimaan koska pihalla tepastelee vielä hieno joukko ihania leijonia ellei niitä huostaanoteta ikäni vuoksi.

Pihan tepastelijat

Mamman murut

Niin ollaankin

Keela se on aina edukseen noissa valokuvissa, kuin ilkikurinen lapsi, no sehän Keela onkin.

Unelmista siirrytään todellisuuteen. Lauantai aamuna kun nousin ylös meillä oli kiviä sohvalla (kasa) meillä oli kiviä lattialla useita kasoja, sellaisia peukalonpään kokoisia kiviä. Keela oksensi päivän mittaan useita kertoja ja keskustelin itseni kanssa useaan kertaan lähdetäänkö päivystykseen vai ei. En lähtenyt koska kiviä tuli ulos joka oksennuksella. Mitään ruokaa parsoista puhumattakaan Keela ei suostunut ottamaan. Oli selvästi kipeä no olisin minäkin jos olisi kivä maha täynnä. Iltaa kohti olo näytti helpottuvan ja eilen aamulla sitten ruokakin maittoi jo hyvin ja Keela oli oma iloinen itsensä. Vieläkin keskustelen itseni kanssa pitäisko Keela viedä kuvattavaksi, että ovatko kaikki kivet varmasti poistuneet.  No  nyt Keela on jo kakannut hienon hyvän kakan ja siinä ei ollut yhtään kiveä joten eiköhän me selvitty säikähdyksellä. Jokin nyt mättää ainakin ruuan muutos on nyt ajankohtainen ja jos tämä toistuu tai Keelan olo huononee niin lähdetään tutkimuksiin.  Aloin myös miettimään milloin tämä outo käytös alkoi  ensinhän Keela söi maton ja nyt kivet ja käytös alkoi  hyvin pian Milanan menehtymisen jälkeen ja mietinkin voikohan tämä olla mahdollista että Keela suree kaveriaan tuolla lailla reagoimalla, olihan Milana Keelalle hyvin tärkeä leikkikaveri. Olen nyt kuitenkin päättänyt vaihtaa Keelan ruuan täysin, jos kysymyksessä on närästys ja muuten sopimaton ruoka. Seurataan tilannetta. 

 Tänään Keela on ollut jo oma vauhdikas itsensä ja kastelukannu sai kyytiä, tosin poistin kastelukannun turvaan, sillä kastelukannu onkin sitten vaikeampi oksennettava jos Keela sen päättää syödä.

Ylpeä neiti saalistaan

Mä löysin tän

Vähäkö olen ylpeä

Keela puutarhuri