Tänään
eletään jälleen päivää jolloin yksi jalokivi Belunan kruunussa on
himmentynyt. Hän sai pentuna nimen
Paloma kyykynen ja tänään on kyyhkynen noussut siivilleen ja lähtenyt kohti
Siriuksen tähteä. Rakastin tuota koiraa kuin omaani ja olin onnellinen kun
vielä viime torstaina sain käydä hyvästelemässä Paloman.
Paloma muutti koirarakkaaseen kotiin jossa oli koirakavereita. Rakkautta Palomalta ei koskaan puuttunut.
Minullakin oli mahdollisuus viettää Paloman kanssa monta hienoa hetkeä, sillä Paloma kävi meillä vauvalomalla kaksi kertaa. Ensimmäisistä vauvoista meidän Tosca viettää koiranelämää luonamme ja Tincakin asustaa lähiseudulla. Toisen pentueen lapset ovatkin sitten matkanneet kauemmaksi omiin koteihinsa. Paloma oli aivan ihana äiti.
Harmaita hiuksia meinasin saada kun Paloma oli niin hyvin koulutettu, että ei koskaan mennyt ovesta ennen ihmistä ja meillähän noita ovia riitti kun kaikki koiraportit laskettiin mukaan. Kun pentuhuoneesta lähdettiin käymään keittiössä niin viisi kertaa minun piti antaa Palomalle lupa tulla ovesta ja sitten taas sama takaisin päin.
Meidän jo edesmennyt kissamme Naukkis oli Paloman yksi parhaista kavereista, aina kun Paloman kanssa mentiin lenkille, niin Naukkis lähti mukaan, kulki koiran ja minun perässäni koko lenkin ja naukui koko ajan
Paloman
perhe on antanut kodin monelle Belunalaiselle, Banjolle, Perlalle, Betulle ja
nyt Paloman myötä Tarjan koti tyhjenee leoista.
Paloma on
aina ollut ylpeä omasta perheestään en koskaan ole nähnyt kuvia missä koira olisi ryhdikkäämpi ja ylpeämpi niin koirakavereistaan kuin lapsi ystävistäänkin ympärillään.
Paloma
viihtyi myös näyttelykehässä kunhan vain se oma ihminen oli mukana.
Palomalle hyvää matkaa toivottaen ja sydämeensä muistot tallettaen rakkaudella kasvattaja.
Luopuminen on aina tuskallista. Ja varsinaisen satuttavaa se on silloin, kun leo on pitkään ollut osa elämää ja kotia. Halit molemmille Arjalle ja Tarjalle. <3 <3
VastaaPoista