Mietin mihin osa Keelan tuhkasta sirotellaan, koiramme ovat aina päässeet lemipaikkaansa. Harry kuunteli pohdintojani ja sanoi, no se on helppo sirotellaan ne vain sun päälle ja loput laitetaan sun tyynyn alle. Mieheni huumori on hieman erikoista, mutta tottahan se oli minun päälläni se koiran parhaiten viihtyi ja minun tyynylläni nukkui. Jokaisella on oma henkilökohtainen tapansa selvitä vaikeista asioista, olkoon se sitten vaikka musta huumri. En nyt kuitenkaan toteutua tuota Harryn ajatusta.
Jos sua ei ois ollutNiin olisin keksinyt sutOis susta samanlainen tullutMitään en ois muuttanutOhikulkijat luuleeMinun seinille puhuvanTyhjyyteen ne sanovan mun kuuleeSua aina rakastanTahdon susta kiinni pitääVaikken sua oikeasti enää nääEn tahdo irtikään päästääTaas ilmestyt vierelleinOn pakko itseään säästääSen velkaa sulle jäinOlet jokaikinen yön ääniKukkamerestä poimin sutHyvä ajatus sisällä mun pääniKun elämä on suuttunutOot valona mun tielläSilloin kun on vaikeaaHullummaksi oisin tullut vieläJos sua ei ois ollutkaanJos sua ei ois ollutNiin olisin keksinyt sutVuoteeseeni kuvitellutSulle kadulla puhunutHiljaisuutena öissäÄäriviivoissa pihakoivunIlman sua oon kuin vöissäIlman sua lakastunSaanhan susta kiinni pitääVaikken sua oikeesti enää nääEn tahdo irtikään päästääSiis ilmesty vierelleinOn pakko itseään säästääSen velkaa sulle jäinOlet jokaikinen yön ääniKukkamerestä poimin sutHyvä ajatus sisällä mun pääniKun elämä on suuttunutOot valona mun tielläSilloin kun on vaikeaaHullummaksi oisin tullut vieläJos sua ei ois ollutkaanEi sua minusta voi erottaaJäät osaksi mieleni maisemaaKiitos, kun olit totta hetkenNyt mun täytyy tästä jatkaaVierelläni teet loppuretkenVaikka se ois kuvitelmaaOlet jokaikinen yön ääniOsa lempeää valon kajoaKesäsateena saavut elämääniEn kuivuuteen hajoaOo valona mun tielläSilloin kun on vaikeaaHullummaksi oisin tullut vieläJos sua ei ois ollutkaanLähde: MusixmatchLauluntekijät: Markku Sakari Impio
Rose´n elämä alkaa toivottavasti pikku hiljaa asettua uomiinsa ja pieni koira alkaa selvitä hämmennyksestään. Käytiin yhdessä hakemassa Keela kotiin ja samalla tehtiin pieni metsälenkki uusissa maisemissa. Tänään Rose´myös tuli ensimmäisen kerran itse ruokaikaan ilmoittamaan nyt on nälkä , välillä kuitenkin iskee ikävä ja silloin juostaan hevoskastanjan alle missä Rose´ja Keela yhdessä aina makoilivat ja katselivat portille. Tänään Rose´myös meni iloisena vastaan Harryä.
Surutyö on pitkä ja vaiheikas, niin ihmisillä kuin koirillakin. <3
VastaaPoistaHyvä kuitenkin, että Rose'lle kuuluu jo parempaa. <3
Kauniin sydämen olet Keelalle valinnut. Hei, hei Keela. <3
Tuo aiempi kommentti oli minulta.
VastaaPoistaT. Hanna