Voi kun osaisi koiraa

 Se on niin harmi kun ei osaa puhua tai ei edes ymmärrä koiraa. Tänään taas oli ihmetyksen sormi hämmästyksen suussa. Normisti kun lähdetään lenkille, minä menen Mincan kanssa edellä ja Harry tulee Rose´n kanssa perässä pienen välimatkan päässä. Tänään tuosta ei sitten tullut yhtään mitään ei kertakaikkiaan. Rose´piti  pientä piippausta ja se tarkoitti Mincalle ettei voi edetä minun kanssani mihinkään vaan täytyy rynnätä kerta toisensa jälkeen Rose´n luo. No tänään vaihdettiin koiria ja järjestystä ja kaikki alkoi sujumaan, hyvä niin mutta mitä ihmettä tässä oikein tapahtui? Miksi Rose´piippasi? Mitä piippaus tarkoitti? Miksi järjestystä piti vaihtaa? Miksi ei voinut kulkea rinnakkain vaan meni ihan härkkimiseksi? Katsotaan mikä on huominen järjestys.

Hah hah haa Minca ei pääse tänne se on liian iso.

Näiden kahden kanssa ei koskaan ole kahta samanlaista päivää jokainen päivä on pieni ihme. Aina välillä sitä jää miettimään ovatko nämä kaksi minun tai meidän viimeiset koiramme ja mitä sitten jos meillä ei ole koiria ei ei en halua edes ajatella.