Tänään kun lähdettiin Mincan kanssa ulos niin huomattiin heti, että nyt on satanut lunta, sitä oli puussa ja maassa. Kaikesta huolimatta uskallettiin lähteä lenkille.
Sitten tunteillaan hetki yhdessä.
Ei kiirettä, ei vaatimuksia,
vain sinun rauhasi
ja minun sydämeni,
samassa rytmissä.
Sinä olet suuri, mutta sylissäni lepää
jotain vielä suurempaa:
luottamus, joka ei horju,
rakkaus, joka ei kysele.
Hiljaisessa hetkessä, oven suulla, seisot vierelläni kuin sydämen kaiku.
Ja kun nojaat minuun, tiedän olevani kotona. Pieni muruseni, sinä kannat mukanasi kokonaisen universumin lempeyttä.
Hiljaisessa hetkessä, oven suulla, seisot vierelläni kuin sydämen kaiku.
Suuressa maailmassa olet minulle pieni, mutta rakkaudessa ääretön, lämmin ja vakaa.
Turkkisi tuoksu on koti, katseesi pehmeä lupaus: “Minä olen tässä.” Ja niin olet – aina, pieni muruseni, suuri sydämeni valtias.
<3
VastaaPoistat. Hanna
<3
VastaaPoista