Pennun tuhinaa

On niin ihanaa lukea kun pentujen omistajat kirjoittavat omista pennuistaan. Sain Päiviltä luvan  liittää hänen kertomuksensa Hehkusta tähän blogiin.

 Päivi kertoo: "Kuuntelen karvakaverini tuhinaa. Se vaan on niin suloinen ja ihana. Nuo isot tassut ja pitkäksi venähtäneet raajat, joilla tyyppi holtittomasti välillä etenee. Kaiken se pistää suuhun ja pöllii mukaansa. Mun vanha talvikenkä löytyi vajasta ja klapeja napsii mukaansa, kaivaa multaa ja syö ruusupuskat. Vinkuu, seuraa ja kinuaa koko ajan jotain. Pureskelee mun nahkaa ja nuolee käsivoiteen. Sotkee ja raastaa mun hermoja tunkemalla itsensä yöksi sängyn alle, jonne on jo liian iso. Mahtuu vain ns. Talja-asennossa. Ja kuka kiskoo yöllä neidin sieltä tassuista pois. Minä. Koska olen hulluna sinuun."

 Niin rakkautta täynnä oleva kirjoitus, tuollaista kun lukee niin saa kasvattajana sen kiitoksen ja palkinnon  mistä unelmoi ja mitä toivoo kun pennun uuteen kotiin "antaa". Tietää, etä pennulla on juuri se koti mihin se oli tarkoitettu ja missä sillä on tarjolla rakkautta ja rajoja.

Belunan Sirius Hehku