Eihän lenkki ole mitään ilman tankkaustaukoa ja sitä vietettiin tietenkin jäätelökioskilla.
Rosékin pärjäsi isossa porukassa aivan loistavasti, Keelan ilmeet kyllä kertoivat, viekää mut kotiin tahdon takaisin sinne metsiin ja pelloille, täällä pitää olla niin sosiaalinen . Tosca ja Taiga sitten pääsivät lenkille sinne metsiin ja pelloille ja siellä oli havaittavissa ne syksyn merkit jo selvästi.
Tuntuu, että juuri katselin taivaalle kun kurkiaurat matkasivat kohti pohjoista ja nyt sitten on jo suunta toiseen suuntaan. Pihlajakin on pukeutunut syksyiseen asuun.
Maaruska on kauneimmillaan ja ihanat viljapellot heilimöi.
Kaurapelto on niin kaunis kun vilja on kypsää, kyllä muutkin viljapellot ovat kauniita, mutta kaura on minun suosikkini.
Syksyinen koiramainen päivä ja koko viikonloppu, elämää parhaimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti