Vedenpaisumus

Nyt on tosiasia se, että vettä on satanut niin paljon, että kohta asutaan kuin saaressa, onneksi talomme on kalliolla kukkulalla. Vesi sade taitaa jatkuakkin joten ei voi muuta kuin vastaanottaa. Koirat ovat märkiä ja kaikki tuoksuu märälle koiralle.  Tänään ei ollut puhettakaan mistään metsälenkistä, koirat makoilivat tarhoissa sen aikaa kun oltiin äidin kanssa kampaajalla tai siis äiti oli kampaajalla. Lopun päivää sitten makoilivat sisällä, Rosé repi lehtiä ja mainoksia, Rosé söi pöydän jalkaa, Rosé repi lankakerän silpuksi, Rosé söi kaapinkulmaa, Rosé avasi oven pannuhuoneeseen ja haki täyden kokispullon. Rosé repi pyyheliinaa. Ovi aukesi ja kaikki koirat pihalle vesisateeseen.

Kyllä tuon koiran pitää päästä purkamaan tuota energiaa metsään ja pihalle, muuten ei kestä mamman hermo vaan se menee matonkuteiksi.

Rosé on minun elämäni ilo ja valo, mutta joskus niin energinen että ihan hirvittää miten vanha eukko pysyy  mukana.