Cardamine`s Julie Rose´(9.2.2019 -3.10.2025)

Olin sopinut äitini kanssa, että matkustan torstai iltana Porvooseen ja Harry jää hoitamaan Roseá ja Mincaa. Rose´saatteli minut portille ja annoin hänelle puruherkun ja hän jäi istumaan ja katsomaan kun lähdin. En arvannut, että se oli viimeinen kerta kun tapasimme ja sain katsoa syvälle Rose´n kauniisiin silmiin. 

Perjantai aamuna Harry soitti minulle, että Rose´ei herännyt uniltaan vaan on nukkunut yön aikana ikiuneen. Kuulet nuo julmat sanat, mutta et vain ymmärrä mitä sinulle sanotaan. Samalla hetkellä tajusin, että olin herännyt yöllä 04.04 johonkin mikä säikäytti minut hereille ja sen jälkeen en pystynyt enää nukkumaan, olen varma että tuo oli hetki jolloin Rose´jätti tämän mailman.

Kun Rose´ensimmäisen kerran tepasteli pihallemme niin tiesimme heti, että siinä ei ole mikään pikku rinsessa vaan siinä on kasvamassa kuningatar. Se piti kyllä paikkansa, Rose´oli aivan erityislaatuinen pakkaus ja elämämme on muistoja täynnä. Kiitos kasvattaja Mia tästä ihanasta koirasta joka jätti tassun jäljen kaikkialle missä liikkui.

Rose´oli asunut meillä vajaa kaksi tuntia kun eteisen muovimattoon oli ilmestynyt kahden kämmenen kokoinen reikä ja siitä se yhteiselämä alkoi. Rose´oli sosiaalinen jos halusi mutta hän valitsi itse ne ihmiset ja eläimet jotka hän hyväksyi. muut olivat pelkkää ilmaa ja se ilmeni siten, että kun en katso niin sitä ei ole olemassa.

Keelan suureksi harmiksi hänen äitinsä Taiga rakasti tuota pientä riiviötä ja Keela katseli etäältä miten hänen äitinsä leikki tuon pennun kanssa.

Rose´n erityistaito oli se, että vesiletkuista syntyi hetkessä sadettajia. Meillä ei ole koskaan ollut niin monta vesiletkua täynnä reikiä kuin Rose´n jäljiltä.

Rose´olisi varmasti pärjännyt näyttelyissäkin, mutta hammaspuutoksen takia emme niihin pentuajan jälkeen osallistuneet. Rose´suoritti myös Kennelliiton kaverikoira "tutkinnon" ja toimia siis myös kaverikoirana. Se ei kuitenkaan ollut Rose´n juttu kahdesta syystä. Toinen oli se, että hän seurusteli vain omasta mielestään kivojen ihmisten kanssa ja toiseksi jos lattiassa sattui olemaan vaikka maton saumoja niin Rose´päätti että oli aivan liian vaarallista ylittää ne.

Herätimme kyseenalaista huomiota eläinlääkäriasemalla kun Roseá 7 kk ikäisen pisti heinä silmään ja aseman lattia oli tehty muovilaatoista joten saumoja oli ja Rose´ei suostunut liikkumaan lattialla joten pyysin lupaa että sain raahata vaihtomattoja pitkin klinikkaa ja Rose´kulki kuin kuningatar mattoja pitkin ja sitten taas takaisin päin sama homma.

Oli meillä monia koiranpetejäkin joka huoneessa, mutta sen jälkeen kun Rose´pääsi ensimmäisen kerran sohvalle itse niin siitä tuli hänen nukkuma paikkansa ja siihen sohvalle hän myös nukkui ikiuneen. 

Rose´oli myös koira joka tykkäsi valokuvaamisesta hänellä oli aina kärsivällisyyttä nököttää kuvattavana kun vain sanoin mamma ottaa kuvan. Rose´lla oli myös pikkuinen kaveri Pilvi. Pilvi tykkäsi Rose´sta ja yhdessä he puuhasivat milloin mitäkin.

Kun Keelan äiti Taiga kuoli oli Rose´se joka otti Keelan hoiviinsa ja yritti saada Keelan pois murheen laaksosta.

Rose´n elämään mahtui monta menetystä, mutta eniten Rose´suri Keelaa ja sen takia teinkin sitten päätöksen että Rose´tarvitsee kaverin. No Rose´han ei voinut sietää Mincaa kuukauteen. Rose´ei nähnytkään että Minca on olemassa.

Kuukauden kuluttua Rose´päätti että tuo kaveri on kuitenkin kiva ja niin pääsi Minca hänen armonsa suosioon ja siitä syntyikin vuosisadan ystävyys.

Kärsivällisesti Rose´opetti pikkuista koiran elämään ja yhtä kärsivällisesti Rose´otti vastaan Mincan kaikki hellyyden osoitukset. Rose´osasi nauttia asioista, en koskaan ole nähnyt koiraa joka nautti niin paljon hieronnasta, välillä vain kuorsaus kuului kun häntä hierottiin, välillä piti Rose´herättää ja pyytää kääntymään ja sitten taas nautittiin. Rose´asettui välittömästi hierontapeiton päälle odottamaan koska Mari saapuu paikalle.

Olen niin onnellinen, että sain omistaa tämän ihanan koiran, tämän erikoisen leonbergin. 

Nyt on kuningatar poistunut ja jättänyt suuren aukon perheemme elämään, Minca on jäänyt yksin ilman koirakaveria, Rose´oli Mincan elämän keskipiste ja nyt Minca on surullinen ja niin olemme myös me ihmiset.

Uusi lelukaan ei kiinnostanut kuin 10 sekuntia. Ei päästä meitä silmistään. Nyt me keskitytään antamaan kaikki huomio Mincalle ja auttamaan toinen toistamme. Nyt on koti ilman leonbergiä mutta onneksi Meillä on Minca.

Ruusunnuppuni Rose

Ruusunnuppuni, rakas Rose,
sinun katseessasi loisti lempeys ja lämpö.
Jokainen päivä kanssasi oli lahja,
joka painui syvälle sydämeeni.

Kun tassusi hiljenivät,
jäi jäljelle kaunis muisto –
kuin tuoksuva kukka, joka ei koskaan kuihdu,
vaan kukkii mielessäni aina.

Sinä olit uskollinen ystävä,
turva ja ilo,
ja vaikka kaipaan sinua syvästi,
tiedän: rakkaus välillämme ei katoa koskaan.

Ruusunnuppuni,
sinä elät jokaisessa askeleessa,
jokaisessa hengityksessä,
aina sydämeni tarhassa.