Meinasi itsellänikin pokka pettää. Vaihdoin puhelimen viime torstaina ja minua palveli DNA Raision liikkeessä kesätyöntekijä. Hän sanoi että nyt ei tuo vaihtoluuri ohjelma ole käytössä joten voin tuoda myöhemmin vanhan puhelimeni arvioitavaksi. Kysyin häneltä että voinko samalla tuoda kaikki vanhat puhelimeni arvioitaviksi. Se sopi hänelle oikein hyvin ja hän kertoi että niistä voi saada jopa muutaman euron hyvitystä. No minäpä pakkasin puhelimet laukkuun ja menin tänään liikkeeseen ja kyseinen myyjä ei ollut paikalla vaan kolleega katsoi minun kassiani jossa oli 17 puhelinta ja sanoi ei hyvänen aika. Ihan hirvee homma jokaisesta pitää täyttää oma lappunsa ja tehdä oma ostotarjouksensa ja arvio. Hän kysyi sopiiko, että tulen tunnin päästä kun kyseinen myyjä on paikalla joka tämän luvan on antanut. No menin tunnin päästä takaisin ja kesätyöntekijä oli paikalla, ilme oli hyvin vakava, mutta hyvin asiallisesti hän lähestyi asiaa (kolleegat olivat tukehtua nauruunsa). Täytyy sanoa että olipas nuorimies oikeassa työpaikassa, hyvin asiallisesti hän käsitteli asiaa ja toki olisin ollut valmis luovuttamaan nuo vanhat puhelimeni kierrätykseen ilman korvaustakin, mutta halusin katsoa miten asiani etenee. Hän tarkasteli puhelimet ja kertoi millä puhelimella olisi hieman arvoa ja sen hän halusi ostaa ja täyttää siitä ostotarjouksen ja lopuista hän sitten tarjosi hyvitykseksi puhelintarvikkeita. Lopuksi häntä jo alkoi naurattaa ja hän sanoi, ettei kyllä olisi odottanut mitään tällaista määrää puhelimia kun luvan antoi. Lopuksi sanoin että tästä liikkeestä poistuu tyytyväinen DNA:n asiakas ja kiitos tyylikkäästä asioiden hoidosta. Työkavereiden mielestä olisin voinut vaatia jokaisesta puhelimesta täytettäväksi arviointilomakkeen, kuulemma siperia opettaisi parhaiten. No en minä ollut ilkeä nuorelle miehelle joka hoiti asian tyylikkäästi.
 |
| Puhelin sai tänään arvoisensa kuoret. |
Minca sai tänään illalla hepulikohtauksen ja käyttäytyi aivan kummallisella tavalla. Alkoi juosta ympäri tonttia ihan tuhatta ja sataa sillä seurauksella, että juoksi minua päin ja lensin kaaressa maahan, onneksi mitään ei mennyt rikki. Seuraavaksi hän päätti repiä minun istuttamani saniaisen ja kun sitä ei saanut tehdä hävisi ja hetken kuluttua Harry kysyi mikä kauhea puun oksa sillä nyt on. Tarkempi tarkastelu kertoi, että nyt oli revitty isosta alppiruususta ihan niin kuin puolet pois. |
| No tekemiseni ovat vahvasti liioiteltuja |
 |
| Ehkä vähän innostuin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti