Maanantaina

Turri
koiralla taitaa olla joka keväinen silmätulehdus, täytyy huomenna
varata aika eläinlääkärille. Silmä on punainen ja vuotaa hieman.
Lenkillä käytiin tänäänkin, tosin tehtiin vain tunnin lenkki kun
minulla oli iltamenoja töiden merkeissä. Ihana näky kun koirat nukkuvat
kylki kyljessä kiinni tuossa jaloissa, vain Turri hoitaa vartijan
virkaa pihalla.

Sunnuntaina

Olipa
tämä sunnuntai koiranelämää täynnä, aamulla klo 9 lähdimme haku
treeneihin ja aurinkoisessa metsässä vierähti 4 tuntia. Hauskaa oli ja
ukkoja löytyi piiloista. Hakutreenien jälkeen kotiin ja voileipä äkkiä
suuhun, koska ei ehtinyt olla kotona kuin 20 minuuttia, uudet namit
laukuun ja kohti seuraavaa koulutusta jossa opeteltiin
perustottelevaisuutta.Puolitoista tuntia vierähti taas mukavasti tosin
jalat alkoivat tuntua hyytelöltä ja lämpöisessä autossa olisi tehnyt
mieli nukahtaa. Juuri kun olin kurvaamassa koti portille soi puhelin ja
naapurin rouva pyysi lenkille, ei muuta kuin samaan putkeen tunnin
lenkki, nyt voi sanoa mehut on eukosta pois mutta niin on koiristakin,
niitä nukkuu pitkin ja poikin.

Lauantai

Tänään
olemme olleet matkoilla, lähdimme aamulla Helsinkiin muuttomiesten
apulaisiksi ja sieltä retki jatkui Vihtiin missä sisarukset Emma ja
Diwa saivat pitkästä aikaa tavata toisiaan ja leikkiä. Meno oli huimaa
ei siinä pysynyt mukana kun ympäri taloa mentiin, se oli yhtä hännän
huisketta. Aluksi ihan pelotti pikku Oonan puolesta, mutta Oona oli
tosi reipas nuori neiti ja meni joukon jatkona. Pikkuisen Emma oli
mustasukkainen kun Diwa viihtyi niin hyvin Oonan kanssa mutta pian
sekin unohtui. Remu ja Hugo olivat uljaan näköisä seuratessaan tyttöjen
peuhaamista, samoin kuin Doris joka ylväästi katsoi sivummalta.
Vihdistä matka jatkui Halikkoon missä saimme nähdä jotain tosi ihanaa
ne olivat Astan pennut, ei varmasti uni tule yöllä kun kuuluu korvissa
pennun tuhina ja ihana pennuntuoksu nenässä. Millään ei olisi hennonut
lähteä pois. Pitkän hienon päivän päätteeksi kotona ja eipä iloisempaa
porukkaa ole nähty kuin Turri, Bella ja Luna jotka olivat kotimiehinä
meitä tervehtimässä kun palasimme.

Torstaina 1.3.2007

Olipa
märkä lenkki tänääkin, koirat muistuttavat lumiukkoja kun lumipallerot
tarttuivat karvoihin kiinni. Paljon oli nuuskittavaa matkalla, oltiin
täään tielenkillä, eikä menty lainkaan metsään kun on hyvä välillä
muituttaa miten tuo hihnassa kävely tapahtuu. Naapurin Inga rouva oli
parantunut flunssastaan ja oli mukana lenkillä, häntä tervehditään aina
ilolla, kun naapurin ovi kolahtaa ovat tytöt rivissä portilla joko
mennään. Inga on avulias naapuri, häneltä voi aina pyytää apua koirien
ulkoilukseen.

Keskiviikkona 28.2.2007

Tultiin
juuri koirien kanssa lenkiltä märkää koiraa löytyy nyt talon täydeltä.
Haukut vetäytyivät tyytyväisenä levolle. Minä ryhdyin selaamaan mitä
uutta on tapahtunut ja huomasin Korkeakallion Sadun plogista, että ei
tullut vauvoja Saliallekkaan, niin kovin kovin surullista. Olemme
rakentaneet pentuhuonetta ja alkaa kovasti mietityttämään tullaanko
sitä tarvitsemaan lainkaan. Kovasti odotan Bellan astutusta, mutta
mielessä pyörii nyt monenlaista ajatusta.

Tiistai 27.2.2007

Tultiin
ultrasta Lunan kanssa ja tyhjää oli ei pennun pentua löytynyt,uskottava
se nyt on että ei ole pieniä leo-vauvoja tulossa. Tämä viesti oli
sitten kerrottava kasvattajallekkin. Luna oli muuten kunnossa
eläinlääkärin mukaan. Lääkärireissun jälkeen lähdettiin Lunan ja Diwan
kanssa harjoittelemaan kaupunkikäyttäytymistä Naantaliin, Luna on jo
konkari kun on niin monet ohituskurssit treenannut, mutta Diwalle asia
on vielä uusi. Tänään ohittelimme mäyräkoiria, kelpieitä,
saksanpaimenkoiran, spanielin ainakin, sitten ohitimme pari
sauvakävelijää se vähän jännitti, mutta kaikkein jännittävintä oli mopo
puitokäytävällä sitä ei pienikoira ymmärtänyt, mutta kiinnikkään ei
saanut. Tänään saimme terveisiä myös Diwan Rina siskolta USA:sta. Nyt
koko karvakuonojen lauma lähteen nukkumaan.

Maanantaina 25.2.2007

Koiramainen
sununtai takana. Tänään olimme harrastamassa Diwan kanssa hakua. On
todella ilo katsella kun tyttö painelee metsässä ja voi sitä löytämisen
riemua kun "ukko" löytyy. Diwa on todella energinen leo-pentu (tänään
10 kk). Diwan sosiaalisuus on kasvanut sitä mukaa kun itseluottamusta
on löytynyt lisää. Nyt jo uskalletaan reippaasti hakea namit
vieraaltakin "ukolta". Muiden koirien tapaaminen on myös ollut hauskaa
kun saa leikkiä yhdessä, vaikka kaikki kaverit sattuivat nyt olemaan
pienempää kaliperia. Luna on hieman allapäin ja ruoka ei meinaa millään
maistua, täytyy käyttää kaikki sirkustemput, jotta edes hieman tyttö
ottaisi ruokaa. Varmasti vaikuttaa vielä tuo vauvojen menetys (jos
niitä oli). Luna on myös todella hellyyden kipeä ja se tarkoittaa, että
meidän sängyssä on ahdasta. Bellan vuoro oli eilen päästä mukaan
anoppilaan nimipäiville ja siellä Bella tapasi Ressun ja Kessun
(kotikoira ja kultsu). Bellalle on aina juhlaa kun pääsee anoppilaan,
koska aina kun Bella on ollut sairaana on Bella päässyt anoppilaan
hellittäväksi.Turrin kanssa käytiin sitten pitkällä lenkillä päivän
päätteeksi.