Vaikka mailma onkin niin epäoikeuden mukainen paikka välillä niin tänään oli niin upeaa saada seurata hyvän ystäväperheen onnen hetkiä kun Yestas Enzo oli tänään Eurassa ROP ja vielä ryhmäkehässäkin upeasti kolmas. Olen niin onnellinen Karin ja Tarjan puolesta ja tietystikkin parhaat onnittelut kuuluvat myös kasvattaja Sadulle. Mutta aloitetaanpa tarina alusta, lähdimme tänään BB:n kanssa kahdestaan kohti Euraa, koska KePo on edelleen sairaana, vaikkakin nyt jo toipumaan päin. Aurinko paistoi perille päästyämme mutta lämmöstä ei voinut puhuakkaan ulkona oli enemmän kuin kylmä, no siis sisälle näyttelyhalliin vaan se olikin helpommin sanottu kuin tehty, olipa hieman ahdasta, joten peruutimme takaisin pihalle ja palelille sieluamme myöden. Vihdoin oli pakko ahtautua sisälle koska kehä oli alkamassa ja vuorossa oli ensin meidän porukasta Banjo. Banjo sai sinisen nauha eli EH (erittäin hyvä), arvostelukin oli ihan nuorelle koiralle hyvä. Tällä kerta saimme nähjdä sitten sinisten nauhojen vyöryn sillä vasta avoimessa luokassa heltisi Per Kristian Anderseniltä ensimmäinen punainen nauha, eikä niitä montaa nähty koko näyttelyn aikana. BB sai myöskin sininsen nauhan ja arvostelussa kerrottiin, että hyvän tyyppinen ja koinen koira. Saisi olla enemmän otsaa ja päätä, no toivotaan että kehittyy vielä Liikkuu vielä löysästi. Kaunis runko, riittävät kulmaukset, kaunis turkki ja väri. Nuoriso osastolaisille siis ihan hyvä suoritus. Tällä kertaa oli manittu myös, että suhtautuminen tuomariin oli rodunomaista.
Samaan aikaan kanssamme saapuivat Enzo ja Banjo
Banjoa ei palele, mutta Karia kylläkin.
Hei tuolla on mun tyttäreni BB
Minnan avustuksella sain kuvan BB:stäkin näyttelypaikalla, kiitos Minna.
Bianca ja Leppis
Yestas Enzo ONNEA.
Kyllä Belunan Fazer pentueella on hieno iskä.
Sitten näin näyttelypaikalla jotain sellaista joka sai kyyneleet silmiini, jotain mikä oli minusta niin kaunista ja niin sydämeen satuttavaa. Näin tämän upean koiran josta sain luvan ottaa muutaman kuvan, niin kaunis ja upea olento.
Aivan kuin olisin taas katsonut meidän Turrin silmiin. Kiitos näistä kuvista, en hoksannut kysyä saako nämä laittaa blogiini, mutta teen nyt olettamuksen että saan, koska sain luvan kuvatakkin tätä kaunista kaukkaria.
Kyllä nuo alkukantaiset rodut ovat niin upeita ja jos ne on kerran päästänyt sydämeensä niin koskaan niitä ei voi sieltä päästää pois. Jos meillä olisi vain yksi koira niin se olisi kaukkari. Siis vaikka aamulla oli kylmää ahdasta ja surullinen mieli niin hyväksi kääntyi päivä kuitenkin, siis koskaan ei kannata heittää pyyhettä ns. kehään vaan aina kannataa uskoa parempaan. Saan vielä Tarjalta ja Karilta muutaman kuvan Banjosta ja Enzosta ja taitaa siellä olla BB:kin laitellaan niitä sitten lisäksi tänne blogiin.
