Prinsessa Nuka

 Seinäjoelta sain ihania urheilukuvia. 

Kohta alkaa kisat.

Keskittyminen ennen suoritusta on tosi tärkeetä, muuten tuo korkealla oleva rima putoaa.

Ensin otetaan hurja vauhti.

Tuleeko rimakauhu

Loistava ylitys ja valmentaja tuulettaa.

Hyvän suorityksen jälkeen voi hymyillä.

Loppuerryttely on myös tärkeä ettei paikat mene jumiin.


Sitten tankataan. Mutta lepo on kaikkein tärkeintä.

Paluumuuttaja

 Palattu kotiin, vaikka en minä nyt ihan poiskaan muuttanut, käväisin vain pari päivää Porvoossa. Kaikki koirat jäivät tällä kertaa kotiin. Pilvikään ei päässyt mukaan koska pelkäsin, että käy liian rankaksi kun joutuu kävelemään pitkiä matkoja joten kaikki koirat jäivät kotiin KePon hoitoon. Kaikilla kolmella on nyt juoksu ja meillä aikamoinen sirkus menossa.Kun tulin tänään kotiin niin lähdettiin toiselle mummolle ja sinne pääsi Pilvikin mukaan.

Minä toimin tänään kuljettajana

Miten niin en saa ajaa autoa

Mutta mukaan minä ainakin tulen.

Ja niinhän se tapahtui Pilvi pääsi mukaan ja mummillahan olikin niin herkullisia karviaismarjoa että niitä piti maistella.

Ja niin on taas viikonloppu vietetty nyt hieman erilaisissa merkeissä, mutta kiva oli äitiäkin käydä tervehtimässä.

Hyvinvointia

 Olin tänään varannut ajan Tainan Hyvinvointipalvelusta tuon konttini takia kun se on jo vuoden ollut kipeä siinä on  plantaarifaskiitti, lääkärin mukaan ikävä ja kiusallinen vaiva joka kestää kaksi vuotta no vuosi sitten jäljellä, mutta Tainalta olen onneksi saanut apua kestää tätä tilanneta. Rosé kin oli saanut kutsun tulla mukaan ja niimpä me tytöt lähdettiin. Saavuttiin perille ja voi kauhistuksen kanahäkki Tainan hoitotilan edessä oli  muutaman sentin leveä kiiltävä kynnys, no siitähän ei Rosé tietenkään voinut mennä yli. Ei auttanut houkutelut eikä mitkään temput, joten ei koiralähtöisesti sitten työnsin Rosén ovesta sisään, sillä minua ei houkutellut tulla hoidetuksi vesisateessa pihalla. Sitten oli onneksi mattoja lattialla joten hän tepasteli sitten mattojen päällä. Ulos tuon kynnyksen yli kyllä pystyi hyppäämään. Tuon koiran kanssa ei koskaan tiedä mitä tapahtuu Rosé voi kyllä aina yllättää.

Rosé kertoo: No olihan se kynnys ihan kamalan leveä ainakin 10 metriä ja mä vaan ajattelin ettei sitten vaan liukastuisi jos lähtee siinä urheilemaan.  Ja matothan on sitä varten että niiden päällä kävellään mä olin vaan kohtelias. Ja kyllä mua vähän harmitti että vaan sua mamma rapsuteltiin paljon enempi kuin mua. Mä lähdin mukaan vain sen takia, että pääsin autoajelulle.

Miten voi unohtaa

 Metsässä ihmettelin miten ihmeessä Keela suihkii kuin raketti joka suuntaan nenä maassa. Minä vain mietin, että eihän Keela jäljestä mitään riistaa. Sitten huomasin että kamalan pitkät jojot valuivat suupielistä ja silloin minulle välähti. Edellisellä lenkillä näin metsässä terrieripojan ja Keelallahan oli parhaat päivät menossa niin poikaahan se Keela jäljesti. No onneksi ei löydetty sillä terrierin luonteella varustetut leot olisivat voineet olla aika haasteellisia.

Kaikenlaista noiden koirien kanssa on tullut unohdettua, kerran olin menossa rokottamaan koiraa ja kun pääsin perille Raisioon tajusin, että joo koira on, mutta ei sitten pantaa eikä hihnaa. Hetken mietin ja juoksin viereiselle huoltoasemalle ja eihän siellä mitään pantoja myyty, mutta olihan siellä sellainen venyvä hiuspanta, joten mentiin sitten rokotuksille hiupanta kaulassa josta sitten talutin koiraa. Hieman eläinlääkäriä ja hoitajia hymyilytti.

Yksi asia mikä aina meiltä metsäläisiltä unohtuu on koirankakkapussit kun mennään ihmisten ilmoille. Kerran olin taas menossa eläinlääkäriin oli kaunis keväinen päivä ja päätin tehdä pienen lenkin ennen kuin menin sisälle ja kuljimme koulun ohi ja siihen koulun eteen jalkakäytävälle koirani pyöräytti pötkylät. Ei sitten yhtään mitään mihin olisin pötkylät tunkenut joten keräsin ne käteeni ja marssin sitten lääkäriasemalle pötkylät kädessä jälleen minulle hymyiltiin tai suorastaan naurettiin.

Kolmas eläinlääkäritarina olikin sitten sellainen, että vein koiran rokotuksille ja  lääkäri sanoi, että kyllä tällä koiralla on nyt rokotukset vielä vuoden voimassa, mitä ihmettä minulla olikin väärä koira mukana. Se oli aikaan kun meillä oli kahdeksan koiraa, ei ne samannäköisiä olleet mutta jostain syystä sekosin.

Näitä tarinoita riittäisi vaikka kirjaksi mutta jääköön nyt tällä kertaa tähän.

Harrasteajoneuvot

 Tnään oli harrasteauto tapahtuma ja mekin veimme sinne omat harrasteajoneuvomme.

Olihan niitä hauska katsella ja komeita kärryjä ja moottoripyöriä. Mutta sitten kuva meidän omista harrasteajoneuvoista.

Musta on Harryn ja sininen mun ja lujaa mentiin. Mutta paras kuitenkin mitä tuolla näin oli .

Ihana Mökö

Vielä on kesää jäljellä

Rudolf

 

Rudolfilla on ystävä Ervin-kissa. Ervin haluaa olla Rudolfin paras ystävä ja meinaa siinä iso poika ihan hämmentyä saamastaan huomiosta.

Komea Rudolf

Sateet ovat tuoneet helpotusta koirien elämään ja koirat ovat heränneet aivan uudella tavalla henkiin ja pihalla tömisee kun painelevat peräkkäin leikkien. No nyt kyllä leikit ovat sen kaltaisia, että taitaisi leikit poikein kanssa olla mielessä. Kahden koiran yhtäaikainen juoksu on saanut minut jo miettimään juoksupöksyjä kun lattiat ovat kuin teurastamossa aina aamulla. Tulee mieleen, että olen tainnut jollekkin sanoa, että narttu on ihan helppo se putsaa itsensä hyvin ei juuri homaa juoksua, anteeki puheeni, kyllä sen huomaa.

Koiratanssin SM-kilpailut

 Tänään lähes koko päivä koirien lenkityksen jälkeen menikin tietokoneella sillä koiratanssin SM-kilpailut lähetettiin Royal Canin areenalta Liedosta striimattuna. Oli mielettömän hauskoja esityksiä ja taitavia koiria. Kilpailujen lopuksi esiintyi Turun Murren tanssiryhmä 10 koirakkoa ja minusta tietenkin kaikkein hienoin tanssija oli Siri ja tietenkin Anna. Kuvat ovat epätarkkoja, koska kuvasin ne tietokoneen ruudulta.

Aivan upeaa 10 koirakkoa pystyy tanssimaan yhdessä, hienoja koiria ohjaajineen.