Sun aika mennä on... hyvää matkaa..

 Tänään pakkasen paukkuessa nurkissa lähdin saattelemaan Belunan XL Bad Habit "Maxia" viimeiselle matkalle (20.1.2012 - 07.12.2021). Minulle hyvin rakas uros joka on myös viimeisen pentueeni Sirius-pentueen ihana isukki. Tänään ympyrä kasvattajan elämässä taas kerran sulkeutui lähes kymmenen vuotta sitten pitelin sylissäni tomeraa koiran lasta Maxia josta kasvoi komea leouros. Jonka luonne oli enemmän kuin puhdasta kultaa. Max muutti Marjon ja Vilin kotiin ja siellä Vili koira ottikin Maxin hyvin vastaan. Aikanaan Max sai kaverikseen toisen Belunalaisen Perron. Nyt Perro-pojan pitää pärjätä ilman Maxin opastusta ja turvaa ja kaverina kaksi kisua. Max nukahti rauhallisesti omassa kodissaan emäntänsä syliin ja jäljelle jäi suuri ikävä ja onneksi paljon muistoja.

Max vieraili meillä aina tyttöjä tapaamassa ja tietenkin suosikki lady oli Taiga. Koskaan en ole nähnyt niin hienoa astumista minkä Max suoritti, tarvittiin yksi hyppy ja siinä se oli ja Siriukset saivat alkunsa. Maxi sai upeat lapset jotka nyt jatkavat Maxi isukin perintöä. Toinen Maxin pentue syntyi Nallerinteen kenneliin.

Maxia rakastivat kaikki jotka hänet tapasivat sillä rakkautta riitti kaikille, mutta sen palvovan katseen Max sääti aina omalle emännälle, jota Max rakasti enemmän kuin mitään muuta.

Maxin Emähän oli Carlotta Leo von Der Seewiese ja isukki oma kasvattini Belunan Kingly Moriz, kummaltakin koiralta Max sai hyviä ominaisuuksia.

Max sai elää pitkän elämän ja sai elää sen terveenä, vasta nyt kun vanhuus kolkutteli ovella alkoivat vanhuuden vaivat ja liikkuminen alkoi olla vaikeaa. Maxi eli kuitenkin loppuun asti täysillä ihanaa koiranelämää.

Max viihtyi myös näyttelykehässä kun vain oma mamma oli siellä mukana

Sydämelliset kiitokset Marjolle joka antoi Maxille rakastavan, huolehtivan ja välittävän kodin, juuri sellaisen kodin mitä Maxille toivoin. KIITOS Marjo kaikesta ja jaksamista sinulle suuressa menetyksessäsi.

Hyvää matkaa rakas Max

 

Nousin päälle iltatähden
avaruuteen kulkemaan.
Anteeks anna, että lähden
Luokses jää muistoni asumaan.
Avaruuden tähtihaasta
tassullani vilkutan
ikiunen ihmemaasta
viestin kerron rauhaisan.
Birgit Ahokas

Itsenäisyyspäivä

 Tänään onniteltiin 104 vuotiasta Suomea. Itsenäisyyspäivä sujui pakkasen merkeissä. Käytiin tapaamassa ystäviä ja saatiin vielä illansuussa ystävä vieraaksi. Aamusta lenkkeiltiin vaikka pakkasta olikin mutta ei se tuolla metsässä niin paljon tuntunut kun ei yhtään tuullut. Iltapäivällä laiteltiin vielä jouluvaloja. Toivottavasti ne valot ovat tuossa puussa vielä huomennakin, eikä Rose´ole niitä sabotoinut, no ei kait Rose´han on jo aikuinen.

Huomennakin taidetaan saada nauttia pakkaspäivästä. Hyvä asia ei tule kuraa sisälle läheskään yhtä paljon kuin vesisateella.

Pakkanen

 Tänään oli sitten tosi kylmä ja tuntui että ihan omatkin posket jäätyy tuolla metsässä. Käytiin lenkillä ja Keelalla oli haalari päällä ja Rosélla on kuitenkin karvoja vielä talvi tarpeeseen.

Ihana kasvattini Lumo

Kyllä on upeaa kun voi seurata noiden kasvattien elämää ja nähdä kuinka onnellisia koiria heistä on tullut ja kuinka rakastaviin perheisiin he ovat päässeet.

Mikään ei ilahduta kasvattajaa enempää kuin onnelliset kasvatit.  Lumon kohdalla olen vielä saanut seurata suvunkin jatkumista ja Lumolla on kaksi pentuetta, joiden kummankin elämää olen saanut seurata.

Lumo on jatkanut minun rakkaan Taigani geenejä eteenpäin ja hänen kotonaan asustaakin kaksi terhakkaa jälkeläistä Selene ja Tähkäpää. Kun omat koirat ovat vähentyneet niin tuntuu että kasvatit ovat entistä tärkeämpiä jos se nyt on mahdollista.

Vieraita

 Tänään meille tuli käymään ihana Kapu poika. Kapu on rodultaan bitbull. Kapu on luonteeltaan hyvin  vilkas ja viisas koira. Kapua on tosi kiva kouluttaa ja on suuri ilo kun olen saanut ihan pienestä asti olla siinä mukana. Tänään opeteltiin hieman kontaktia ja luoksetuloa. Luoksetulo oli Kapusta aivan parasta mitä pieni koira voi tietää ja siinä olisi vinttikoirakin jäänyt toiseksi. Lopuksi  etsittiin nameja erilaisilta alustoilta ja kirsikkana kakun päälle sitten Keela saapui tapaamaan Kapua. Hieman ensin jännitti kun Keela oli niin suuri ja vauhdikas, mutta kun kuulumiset oli haisteltu niin kaikki sujui hienosti.

Aina tuntuu niin hyvälle kun voi päästää oman koiran vieraita tervehtimään ja vieras koira saa hyvän kokemuksen.

Ulko-ovi

 Meillä on hieman viileää kun emme saa ulko-ovea kiinni kunnolla. Keela on avannut oven satatuhatta kertaa ja niinpä lukko rikkoutui lopullisesti. KePo on kyllä saanut haettua uuden lukon oveen, mutta ei mikään kiva homma tuolla pakkasessa näpertää sitä paikalleen kun kaiken lisäksi sitä pitää hieman muokata, että toimisi tässä meidän 60-luvun ovessa. Keela on tosi tyytyväinen, ei tarvitse edes tehdä töitä sen kun kuonolla pökkää niin taas on ovi selällään. Koko ajan saa olla sulkemassa olematonta ovea kun meinaa pyrkiä tuo pakkanen sisälle.

No ei täällä ulkona niin kylmä ole etteikö ovea voisi pitää auki.

Rose´kin päätti että haluaa pelata Pilven älypeliä.

Pilvi ei yhtään tykännyt kun kaverit tuli osingolle ja Rosékin oli sitä mieltä, että voima se on millä ne namit tuolta saadaaneli purraan palasiksi. Pilvi on kuitenkin oppinut, että kun lelun kääntää ylösalasin niin namit tippuvat lattialle.

Metsän joulu

 Metsäänkin tulee joulu ja meillä on tapana viedä myös eläinten joulukuuseen muutama joulupallo metsän keskelle. Jouluksi viedään kuuseen myös talipalloja joilla linnut voivat herkutella.

Vähän on surumielisyyttä ilmassa, vielä viime joulua valmistelemassa olivat Taiga ja Toscakin nyt vain Rosé ja Keela.

Joulukuun ensimmäinen

 No niin nyt ollaan päästy joulukuuhun ensimmäiseen päivään ja tässä kuussa se joulu sitten on. No ensin vietetään itsenäisyyspäivää. Ensimmäinen joulukuusi on koristeltu tuonne portin pieleen ja kaunis siitä tulikin.. Joulua odotetaan kyllä tuon koronan varjossa, mutta ei anneta sen masentaa.

Tänään oli pakkaspäivä, mutta se ei estänyt namien etsimistä puista. Se on mieluisaa puuhaa.

Muistakaa avata joulukalenterin luukut, tänään sai avata sen ykkösluukun.