Risusavotta jatkui

 Tänään jatkui risusavotta ja samoja puuhia oli tuolla lenkkipolun varrellakin. Puita kaatui ja metsä rytisi, voi kun eivät vain kaataisi koko metsää niin ettei enää voida siellä lenkkeillä.

Rosé seuraa tilannetta kauempaa ja katsoo kun mamma rehkii. Lenkillä oltiin tuolla pelloilla ja nyt oli hangen pinta hieman pehmeä mutta vielä se kantoi meitä.

Tänään onnitellaan kaikkia naisia.

HYVÄÄ NAISTEN PÄIVÄÄ

Risuavotta saa jatkoa

 Piahmma on saanut uuden ison osan kun KePo on raivannut tuon metsikön ja nyt se voidaan liittää hoidettuun piha-alueeseen. Nyt minulla on jo suunnitelmia sen alueen osalta. Hieman jäi minulle ja koirille risusavotan töitä ensi viikoksi, mutta se on vain mukavaa kun on puuhaa pihalla.

Hanki lenkilläkin käytiin tänään ja yllätys kävi kun Rosé pääsi irti ja se vauhti mitä silloin tapahtui niin siinä sitä oli menoa ja vauhtia. Rinta rinnan Keela ja Rosé juoksivat sydämensä kyllyydestä. Onneksi Keela tulee kutsusta luokse vaikka olisi minkälainen tilanne päällä ja Rose´seurasi mukana.

Lenkin kohokohdasta ei kuvia ja videoita ole kun oli sitten sen verran vauhdikas tilanne. Iltapäivällä sitten herkuteltiin hyvien ystävien kanssa ja oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa.

Itse poimittujen mustikoiden ja vadelmien vitamiinit  talteen jokaiseen pikku masuun.

Kevään vehreyttä

Hieno päivä kerta kaikkiaan ,kiitos vierailusta. PS. Tarjottiin meillä oikein ruokaakin eikä pelkkää salaattia.

Risusavotta

 Tänään olivat hoitovuorossa hopeapajut ja omena puut. Ryhdyttiin KePon kanssa leikkaamaan siis puita. Keelahan oli sitä mieltä, että mamma ja oksasakset ovat vaarallinen yhdistelmä ja on syytä olla siinä ihan lähellä ettei vain satu mitään. Siis oikeasti mitään ei saa tehtyä kun läheisriippuvainen koira seisoo 10 cm päällä.

Oksat tipahtelivat niskaan mutta ei voinut siirtyä mihinkään, sai olla varovainen ettei mikään risu vain mene silmiin. Rosé sentään seurasi puuhiamme hieman kauempana mukana kuitenkin.

KePo joutui kiipeilemään puissa ja kun omenapuut ja pajut oli leikattu kaatoi Kepo vielä yhden ison kuusen.

Iltapäivällä sitten vietettiin KePon synttäreitä, syötiin kakkua ja voileipäkakkua ja pullaa ja kakkua ja pipareita ja nyt on ähky.

KePo avaa lahjapakettia ja mitä sieltä sitten mahtaa löytyäkkään?

Nyt on sitten avain riittävän suuri jokaiseen lähtöön.

Viikonloppua aloitellaan

 Koirajuttuja olen tänään saanut jutella ja se on aina mukavaa. Omat koirat ovat olleet hyvin rauhallisia ja lisää mattokakkaakin on tullut. Luulen että tuossa asiassa ollaan nyt voiton puolella. Koirat ovat olleet paljon ulkona kun aurinko paistaa, niin ollaan yhdessä puiteltu mattoja ja raikastettu sisäilmaa

Rajavartija varmistaa ettei vain kukaan uskalla liikkua lähimaastossa.  Toscan jälkeen on Rose´sta kehittynyt varsinainen hämärähaukkuja. Kun hämärä laskeutuu alkaa kiertää tuota aikaa ja haukkua joka suuntaan, tulee ihan meidän kaukkari Turri mieleen joka teki tuota samaa. Sisälle kutsuhuudot kaikuvat kuuroille korville ja sisälle tullaan vasta kun on varmasti haukuttu kaikki ilmansuunnat.

Meillä on erikseen päivähaukkuja ja se on tietenkin Pilvi.

Hangilla

 

Tänään päästiin valkoisille hangille auringon paisteessa ja hieman sai tuota päätä selviteltyä noista ikävistä ahdistavista asioista mailmalla.

Hieno uutinen oli sekin, että aamulla sitten vihdoin purkautui se mattoriekaleiden suma sieltä suolistossa. Täytyy sanoa, että vaikka olen paljon koirankakkoja elämässäni nähnyt niin tämä oli sellainen lähetys että meinasi oksennus tulla. Lapiollinen todella pahanhajuista tavaraa, mutta pääasia kuitenkin että mattopalat tulivat pois, eikä tarvinnut lähteä klinikalle. Sitten sain hiihtolomakuvia ja ompas kauniita kuvia.

Kyllä on Nukalla ollut hauskaa ja myöskin koko porukalla. Vauhtia on piisannut ja aurinko on paistanut. Kiitos ihanista kuvista.

Ei vieläkään.

 Kakkaa on taas tuijoteltu, mutta ei näy maton riekaleita. Mutta prafiiniöljy on muuttunut Keelan mielestä herkuksi. Kun otan pullon koira innostuu ja kun kaadan parafiiniöljyä lautaselle niin lautanen nuollaan puhtaammaksi kuin yksikään ruokakuppi.

Nyt toivotaan, että huomenna on se päivä kun ne hiton riekaleet tulee ulos. Mä en voi uskoa, että olisi niin huono tuuri että taas pitäisi leikata. Mä rukoilen että ei ole niin huono tuuri.

Mitä voin vielä tehdä?

 Eilen istuttiin mieheni kanssa oikein alas ajatuksen kanssa ja mietittiin miten ihmeessä me pidetään tuo Keela hengissä. Ostettiin kuonokoppa, mutta eihän se pysy Keelan päässä jotenkin kaivaa sen pois päästä joten se siitä kopasta ja kaiken lisäksi minua ahdistaa laittaa se koppa kenenkään päähän. Jotain oli keksittävä ja niinpä päädyimme tyhjentämään yhden huoneen kaikesta tavarasta ja tekstiileistä. Koko illan tunsin suurta tuskaa, että nyt olen sitten päättänyt eristää koirani omaan huoneeseen, toki huoneesta on näköyhteys portin kautta meidän makuuhuoneeseen. Turri aikoinaan asui tuossa huoneessa. Sanoin jo KePolle, että ei varmaan nukuta ensi yönä, kun Keela protestoi kun ei pääse sänkyyn minun kainalooni. 

Tuli nukkumaan menon aika ja kutsuin Keelaa ja mitä ihmettä koira marssi suoraan tyhjän huoneen portille, avasin portin ja koira meni huoneeseen ja kävi nukkumaan. Koko yönä ei kuulunut yhtään mitään, aamulla vasta venytteli ja nousi ylös.

Rose´ja Pilvi nukkuivat yhdessä ja Keela siinä portin toisella puolella. Mekin nukuttiin KePon kanssa kun ei tarvinnut pelätä mitä yöllä tapahtuu. Nyt kun vielä tulisivat nuo maton riekaleet pois tuolta Keelan sisuksista. Pitäkää meille peukkuja, että huominen olisi se päivä.

Tänään on suolistoa voideltu parafiiniöljyllä ja se ei tunnu mitenkään haittaavan Keela vaikka on juonut tänään aika annoksen tuota öljyä. Hyvä asia on että Keela on tänään syönyt joten pitäisi olla massaakin siellä mikä toisi tullessaan ne riekaleet.