Voi pientä Keelaa

 Keela on joka aamu niin innoissaan lähtemässä lenkille. Sitten edetään pieni matka ja sitten väsy käy jo käpälään, kotiin ei kuitenkaan suostu kääntymään vaan välillä vähän huilataan ja sitten taas edetään. Vauhti ei ole päätä huimaava, mutta koko lenkin tänäänkin kulki mukana. Ei millään henno kotiinkaan jättää kun kuitenkin on aina niin innoissaan lähdössä mukaan. Huomaa kyllä että ikä ja sairaudet ovat tehneet tehtävänsä ja kunto ei ole enää sellainen kuin nuorena. Muuten on kyllä älyttömän iloinen ja hakee Roseá leikkimään. Aamulla naurettiin kun Rose´makasi lattialla niin Keela parkkeerasi viereen ja sitten kellahti selälleen Rose´n päälle no Rose´siirtyi ja niin siirtyi Keelakin ja uudelleen Rose´n päälle tassut taivasta kohden.

Tuoksuu hyvälle

Taas se pyörtyi 😅

Kesäloman viettoa

 Kepon ensimmäinen loma viikko alkaa olla lopuillaan ja selvästi koiratkin nauttivat kun molemmat olemme kotona. Tänäänkin on ollut vilkas päivä ja lenkille toki ollaan ehditty vaikka meillä ihmisillä onkin ollut paljon puuhaa.

Rose´lle ei edelleenkään maistu ruoka, tosin eilen söi 500 g broiskun sydämiä mitkä löysin pakastimesta. Tänään ne samat sydämet eivät sitten enää kelvanneet. Välillä pitää piipatakin jostain kumman syystä. Onneksi Keela arvostaa kuitenkin ruokaa ja se häviää hetkessä.

On se sitten kyllä vaikeata olla kun koira ei syö , nimittäin olla antamatta seitsemää eri sorttia ja houkutella ja kuumentaa ja paistaa ja keittää vaikka tietää että kun nälkä tulee koira syö eikä se siinä välissänälkään kuole. Yleensä Rose´n syömättömyys kausi kestää noin reilun viikon ja sitten valeraskausoireet helppaavat. Muistan aina kun ensimmäinen syömättömyys kausi tuli niin ehdin ostaa 5 eri merkkistä nappulaa, valmistaa yrjölänpuuroa, makaroonilaatikkoa, ostaa 5 eri koiran makkaraa, tölkkiruokaa, raakaruokaa ja lopputulos oli Rose´ei syönyt ja sitten kun tuli nälkä söi niitä omia nappuloitaan hyvällä ruokahalulla. Minä kiikutin kaikki turhaan ostamani ruokapussit elänsuojeluyhdistykselle.

Pihaleikit sujuvat yhdessä hyvin ja niitä on hauska katsella.

Vauvan tuoksua

 Tänään on ollut oikein nuuskuttelu päivä, ensin mamma oli käynyt jossain hakemassa vieraan koiran tuoksua ja se olikin hyvä tuoksu. Keela oikein veti kuonoo pystyssä Olisikohan tuoksussa ollut häivähdys äiti Taigan tuoksua. Sitten illalla vasta ihana tuoksu tuli taloon se oli vauvan tuoksu ja voi kuinka ihanaa kun sai jalasta hieman nuuhkaista sitä pientä ihmistä.

Ihan pellossa molemmat koirat ja Keelalla tuota virtaa oli vaikka muille jakaa, peurajahtiinkin olisi mieli tehnyt. Ei tietoakaan että ollaan veteraaniluokassa.

Valokuvaaminen ei oikein tänään kiinnostanut tai sitten mamman ohjeet oli epäselvät, kastsokaa mammaa, no ei me katsottu.

Nuka on niin hauska

 

Tässä koirassa on niin paljon huumoria ja veikeyttä että en moista ole aikaisemmin nähnyt. Vahinko etten pysty tähän laittamaan videota missä Nuka hyppää korkeutta. Ensin tiukka keskittyminen seepra suussa sitten kiihdytys ja voi vahinko ensin putoaa rima ja sitten kaatuu tolppa, mutta Nukan mielestä suoritus on loistava. Olen samaa mieltä kun katsoin videon niin nauroin ihan kippurassa.

Nukan harrastuksiin kuuluu myös oravien bongaus ja niitä täytyy tarkastella huolellisesti.

Uiminen on myös rakas harrastus ja sitäkin voi kesällä harrastaa.

Niin ihanaa voi olla koirankin elämä. Miksiköhän sanonta kuuluu että viettää kissan päiviä kun on ihanaa kyllä voi olla koirankin päivät.

Sateita piisaa

 Nyt sitten on sadetta tullut riittävästi haloo siellä sinä joka sitä hanaa vääntelet nyt aurinkoa sade riittää.

Rose´ihmettelee mitä ihmettä ne iski ja mamma nyt touhuavat kun ryhtyivät telttaa kokoamaan. Ei me kuitenkaan telttailemaan ryhdytty, vaan tarkistettiin, että teltta on kunnossa ja hyvä kuntoinen ja kaikki oli kunnossa.

Vähän se aurinkokin pilkisteli ja tänään vietettiin sitten äidin viimeistä lomapäivää, lähtee kuulemma huomenna kotiin. Laukut on pakattu ja niin se vaan taas kuukausi vierähti.

Kiva on ollut kun äiti on ollut lomalla, no seuraavaksi sitten vietetään äidin 90-juhlia Porvoossa elokuussa. Kyllä koirat taas ihmettelevät mihin mummu on kadonnut kun kulkevat mummun perässä kaiken aikaa.

Viimeiset niskahieronnat vielä Keelalle. Mummun sylissä oli hyvä olla.

Kiitos mummu kun olit meidän ilonamme.

Herkkupäivä

 Tänään on herkuteltu oikein pidemmän kaavan mukaan. Olipas kiva päivä kun sai laittaa jotain pientä vieraille ja sitten oli hyvää seuraa. Minusta on kiva suunnitella tarjottavia.

Tervetuloa

Kesänmakua

Jälkiruokaa

Souda souda kesämies souda

Rose´lle ei ruoka maistunut mutta onneksi herkut kuitenkin maistuivat kun tulikin taas kassillinen. Koirat kiittää. Namitäti on niin toivottu vieras koirienkin keskuudessa.

Tässä kaunis kuva Loimusta joka on toipunut loistavasti operaatiosta ja ruokakin on alkanut jo maittaa. Toivotaan nyt että valeraskaudet ovat taaksejäänyttä elämää.

Vihdoin

 Oltiin kasvihuoneessa huoltamassa tomaatteja juuri hetki ennen kuin vihdoin sade saapui. Harry ehti juosta sisälle ja minä jäin sateen suojaan kasvihuoneeseen oli se mieletöntä katsoa kun vettä vihdoin saatiin rutikuivaan maahan. Kasvit kiittävät ja minun käteni kiittävät kun ei tarvitse kantaa kasteluvettä tänään kuin katoksen kukille ja kasvihuoneeseen.

Eihän sitä millään ole jaksanut vettä kantaa puille ja pensaille.Koiratkin ovat nauttineet kun ei ole ollut niin paahteista. Tosin ei kylmäkään ja lenkille ei voi vieläkään lähteä. Laietaanpa tähän muistutukseksi lämpöhalvauksen oireet. Voimakas läähätys, kuolaaminen, hoipertelu, kirkkaan punaiset ikenet.

Rose´n ruokahalu on kadonnut se johtunee taas siitä, että juoksusta on kulunut kaksi kuukautta ja viikon syömättömyys on taas täällä. Hellekin toki vielä voi vaikuttaa asiaan.