Kylmyys

 Tuo kylmyys alkaa jo mennä ihon alle, vaikka Minca ei ole osoittanut lenkeillä palelemisen merkkejä niin tänään sain päähäni, että Mincan pitää pukea haalari kun lähdettiin lenkille. Voisin kysyä että osaatko sanoa montako henkilöä tarvitaan pukemaan haalari Mincalle. Lähtökohta oli sama kuin leojen kanssa , levitä haalari lattialle pyydä koira sen päälle ja pue jalat läpi ja sulje vetoketju. No ei mennyt ihan niin, tämä pukeutuminen muistutti enemmän variksen tervaan juuttumista, nokka tarttui pyrstö irtosi ja pyrstö tarttui ja nokka irtosi tyyliä. Monen mutkan jälkeen haalari oli Mincan yllä. Sen jälkeen se ei enää Mincaa häirinnytkään.-

Lenkkikaveritkin nähtiin pitkästä aikaa.

Korotettu ruokakuppi

 Minulle on ain opetettu, että leonbergin koiralla pitää olla korotettu ruokakuppi ja näin olenkin toiminut ja näin olen kasvattejakin opastanut. Asiaan törmäsin nyt bernhardilaisen kohdalla, koska automaattisesti oletin että käytäntö on sama, mutta ei suinkaan bernhardilaiselle ei korotettua ruokakuppia missään tapauksessa suositella. Mincalla korotettua kuppia ei ole ollut ja Minca onkin nauttinut ruokansa kolmesta erilaisesta kupista.

Tuo iso vihreä ruohokuppi on silloin käytössä kun ruoka meinaa päätyä liian nopeasti Mincan vatsaan. Pienempi ruohokuppi toimii lähinnä virikekuppina sen sakaroihin voi voidella erilaisia asioita ja Minca saakin tehdä sitten töitä kun puhdistaa sakarat. Ja sitten on ihan tavallinen teräskuppi. Nyt on tehty tutkimuksia jotka eivät täysin kiistattomia ole mutta korotettu ruokakuppi katsotaan olevan riskitekijä joka vaikuttaa koiran vatsalaukunkiertymään. Muita riskitekijöitä ovat  korotetun ruokakupin lisäksi:

1. Rotu ja koko (suuret ja jättirodut)

2. Syömisen nopeus

3. Ruokamäärä kerralla

4. Ruuan koostumus (liian ilmava kuivaruoka)

5. Stressi ja liikunta ennen ja jälkeen ruokailun.

6. Sukurasite

Tässä ei ole kysymys vatsalaukun kiertymästä vaan ihan muusta kiemurasta.

Kiva oppia uusia asioita. Vatsalaukun kiertymä on ikävä sairaus ja usein sillä on kohtalokkaat seuraukset. Yksi kasvattini on menehtynyt vatsalaukun kiertymään.

Pieni tossu

 Minca kun on kova löytämään kaikkea niin tänään hän löysi  pienen pienen tossun lenkillä, joka oli pudonnut joltain pieneltä koiralta tai minusta näytti että melkein hiireltä. Tossu oli lumen alla mutta Minca kaivoi sen esille, laitettiin se sitten puun oksalle jos vaikka omistaja sen siitä löytäisi.

Minua jo hieman arveluttaa kevään tulo kun Minca on niin kova löytämään ja sitten alkaa se käärme aika. Viime yönä näin ihanaa unta, meille tuli koiran pentu ja sen nimi oli Opri, kaikkea sitä näköjään unissaan voi toivoa.

Pakkanen vain paukkuu

 Kiva seurata noita ihmisiä kun liikkuu tuolla ulkona. Rouva upeassa turkissaan permamenttikiharat hulmuten kiiruhtaa kauppaan, ei sovi pipo tai hattu päähän kun kiharat litistyy. Farkkumiehiä näkyy useita toivottavasti siellä alla on pitkät kalsarit ettei sukukalleudet palellu.  Luulisi että suomessa osataan pukeutua talveen. Onneksi oma turhamaisuuteni on kadonnut iän myötä ja ulkona olemisesta pakkasella voi nauttia palelematta.

Aurinko piristää aina kun ollaan lenkillä kun lumi niin kauniisti kimmeltää.

Minä niin nautin näistä rauhallisista ihanista lenkeistä kun saa vain kävellä luonnossa, no se on tainnut tulla jo selväksi olen metsäläinen kuten äitini aina sanoo.

Meitä ei pakkanen pelota

 Vaikka pakkanen paukkuu, niin se ei meitä pelota, kun pakkanen  painuu alle 20 astetta lähdetään ulos yli 20 asteen pakkaseen en lenkille lähde vaikka Minca ei olekaan osoittanut palelemisen merkkejä. Kyllä Minca tänäänkin oli riemua täynnä kun lähdettiin ulos ja aurinkokin paistoi. Metsän kautta vei lenkkimme kuten niin usein ennenkin. Jälkiä oli paljon ja peuraystävämmekin loikkivat kimmeltävillä hangilla. Kettu repolainenkin oli saalistuspuuhissa metsän reunassa. Sitten ehdotin Mincalle, että otetaan parki kivaa lumikuvaa ja tässä sitten kuvat.

Minca se onnistuu noissa kuvissa ihan kympinarvoisesti aina yhtä kaunis poseeraus. Kyllä taas sai nauraa noita kiemuroita. No saatiin me ehkä jokunen ihan onnistunutkin otos tai minun mielestäni onnistunut, Mincan mielestä parhaita varmasti ovat nuo edellä esitetyt.

Olipas päivä

 Viime tipassa näin voi kuvailla tämän päivän tapahtumia. Lähdin kuuden jälkeen aamulla salille ja ulkona -27 astetta, auto käynnistyi ihan hyvin. Tunnin auto seisoi sitten salin pihalla ja kun olisin lähtenyt kotiin ei inahdustakaan, tai väärin sanottu auto kertoi minulle kaikki varoitukset mitä autoon on "ladattu". Ei muuta kuin hinausauto paikalle, kaapeleilla hän sai autoni käynnistymään ja pääsin kotiin. Harry päätti kuitenkin lähteä auton kanssa pikahuoltoon, että katsovat tuon akun kunnon. Yllätys yllätys akun takuu vanhenee 3.2.26 joten olikin ihan oikea päivä käydä hakemassa uusi akku koska vanha oli "kuollut".

Tänään oli sitten auttamattomasti liian kylmä lähteä pitkälle lenkille vaikka Minca kyllä halusi jatkuvasti pihalle eikä ollut kiire sisälle. Mutta eihän se päivä tähän päättynyt lähdimme illalla kumpikin omiin harrastuksiin. Kun Harry tulee kotiin niin puhelin on kadonnut ja tietenkin sen mukana ajokortti, pankkikortti ja bensakortti. Olen monta kertaa itse miettinyt että tuo tapa että puhelimen kotelossa säilytetään kortteja (itsekin niin teen) voi kostautua ja niin kävi nyt. Mistään ei löytynyt ja eihän sitä auttanut kuin ryhtyä sulkemaan pankkikortteja ja bensakortteja. Ajokortin ja henkilökortin kuolettaminen ei sitten onnistunutkaan koska niihin palveluihin olisi pitänyt kirjautua, mutta kun ei ollut sitä puhelinta. Kun kortit oli suljettu puhelin löytyi sieltä huoltoasemalta minne oli kolme kertaa soitettu ja asiaa tiedusteltu. Että tälläinen päivä tänään.

Päätän raporttini tähän.

Jii-Teen Minca Manetta

 Tänään on synttäripäivä nimittäin Mincalla joka täyttää kaksi vuotta. Kaksi ihanaa vuotta olemme saaneet elää Mincan kanssa. Minca on koira joka on rakkautta tulvillaan. Kahteen vuoteen on mahtunut paljon tapahtumia räjähtäviä tyynyjä, rikkoutuvia kaukosäätimiä, syötyjä kenkiä ja niin paljon rakkautta. Minca on niin ihana koira että parempaa ei voisi toivoakkaan. Ikuisesti kiitollinen kasvattaja Annelle ja Maaritille jotka luottivat tämän rakkauspakkauksen meidän perheenjäseneksemme. Tänään kun oli synttäripäivä ja ulkona yli 20 astetta pakkasta niin päätettiin lähteä aloittelemaan synttäripäivää tuonne ostoskeskukseen ja lupasin Mincalle että hän saa valita itse synttälahjan no Minca on aika hyvä valitsemaan yhden lahjan sijasta niitä löydettiin monta.

Kauppakeskuksessa oli muutenkin jännittävää ja ihastelevia ihmisiä sehän sopi Mincalle.

Kauppakeskuksessa oli yksi pelottava asia jolle piti sanoa kova sana HAU-HAU.

Kun tällaiset eläimet tulivat suristen vastaan käytävällä se herätti kyllä ihmetystä pienessä koirassa. Kun päästiin kotiin niin sää tila oli muuttunut ja pakkanen helpannut joten päästiin sitten lenkillekin.

Tässä virallinen synttärikuva, sillä Mincan mielestä parempaa poseerausta ei olekaan kuin sätkiä jalat taivasta kohden.

Synttärikakusta ei tullut kuvaa koska kun lähdin hakemaan puhelinta niin kakku oli syöty viimeistä murua myöden. Hieno synttäripäivä ja nyt sankari taitaa olla hieman väsynyt.

Minca juoksee tuhatta ja sataa, kivi hyppää sammal nauraa. Täältä tulee Minca. Tassut sinkoilee ja hännänpää tekee piruettejaan. Täältä tulee Minca. Kaksi vuotta täynnä vauhtia ja voimaa. Täältä tulee Minca. Pieni pyörremyrsky joka rakastaa koko maailmaa. Täältä tulee Minca. Kaksi vuotta tassunjälkiä naurua ja iloa. Pieni sydän täynnä lämpöä, katse täynnä taikaa. Täältä tulee Minca. Onnea oma rakas Minca 💝

Minca juoksee tuhatta ja sataa,  
metsä huutaa: “Mitä tuolla tapahtuu, apua!”  
Tassut sinkoilee kuin kipinät ilmaan,  
hännänpää tekee omia piruettejaan.

Kivi hyppää, sammal nauraa,  
tuuli pyörii Mincan kaulapantaa.  
Kaksi vuotta täynnä vauhtia ja voimaa —  
pieni pyörremyrsky, joka rakastaa koko maailmaa!

Minca juoksee tuhatta ja sataa,  
metsä huutaa: “Mitä tuolla tapahtuu, apua!”  
Tassut sinkoilee kuin kipinät ilmaan,  
hännänpää tekee omia piruettejaan.

Kivi hyppää, sammal nauraa,  
tuuli pyörii Mincan kaulapantaa.  
Kaksi vuotta täynnä vauhtia ja voimaa —  
pieni pyörremyrsky, joka rakastaa koko maailmaa!