Surua ja vähän iloakin

Eilinen ilta oli jotain niin käsittämätöntä, saimme suruviestin, että Harryn isä oli menehtynyt äkilliseen sairaskohtaukseen. Harry lähti perheensä luo. Minä otin koirat sisälle ja en voinut uskoa silmiäni kun näin Taigan silmä oli ihan ummessa ja kun yritin raottaa luomea nin pelkkää punaista.  Ensimmäinen ajatus oli että on tökännnyt silmän johonkin risuun tai oksaan kun aina säheltää. Ei siinä sitten muuta kuin etsimään päivystäjän numeroa ja sitten Harry  tulikin kotiin ja lähti suoraan siltä sijoiltaan viemään Taigaa Tuhatjalkaan päivystykseen.Tällä kertaa kaikki sujui hyvin ja paikalla oli suomeankielinen lääkäri, palvelu oli ystävällistä ja Taiga sai lääkkeet.  Onneksi kysymyksessä oli vain silmätulehdus. Nyt silmä on jo paljon parempi. Meillä on siis kapi ja korvatulehdus ja nyt löytyy sitten silmätulehduskin, tässä tulee mieleen ihan väkisin että koska riittää?

 Tänä viikon loppuna oli sitten äitini ja isäni hemmotteluviikonloppu Airistolla. Kyllä oli niin lohdullista ja ihanaa tavata heitä ja viettää aivan ihana päivä heidän kanssaan, saunoen syöden, kalastaen. Isäni sanoi meille kyllä vanhana on ihanaa.

Puitteet hemmottelulle.

Äiti ja isä saavat tulla, valmiina ollaan.

Äiti ja isä saapuvat.

Äitini ja isäni intohimo on pilkkiminen.

Ilta tummuu

Poreita

Miehet paljussa

Tunnelmaa lisäsi vielä veljeni soittama pieno kappale Fyr Elise.

Pirttimaat

Nyt on juhlittu etkot Reisjärvellä ja varsinaiset 160 v juhlat Porvoossa ja jatkot Airistolla. Ihana päivä vanhempieni kanssa vaikka taustalla olikin surua.

Pata porisee

Meillä on tänään sellaista herkkua koirille mitä eivät ole koskaan saaneet nimittäin villisikaa, sain ystävältä lahjaksi moista herkkua koirille. Saapas nähdä kuinka villiksi nuo koirat oikein yltyvät kun pääsevät villinlihan makuun. Ostin tänään erittäin mielenkiintoisen kirjan sen nimi on :Uutterat loisijat - eläinmaailman kiusankappaleet. Aivan loistava kuvitus, mutta ei heikko hermoisille, sillä kirjassa kerrotaan, että on 430 eri lajia loisia jotka voivat elää ihmisen sisä- tai ulkoloisina ja vaikka nuo kaikki eivät yhtä aikaa ihmisessä loisikkaan niin aina on muutama loinen herkuttelemassa.  Koiralla on paljon vähemmän loisia kuin ihmisellä. Kirjassa kerrotaan monista mielenkiintoisista elänten tekemistä ratkaisusta millä ne torjuvat loisia, kuten esim eräs pöllölaji joka on keksinyt että se pitää pesässään pieniä hyönteisiä syöviä käärmeitä. Kottaraiset taas vievät voimakkaan hajuisia yrttejä pesäänsä jotta loiset  pysyvät poissa poikasten luota.

Pieni koira nauttii ensi lumesta

Romeo ja ensilumi

Lapsi leikkii lumessa

Nam tämä on hyvää lisää

Nyt ne on täällä

APUA nyt ne on täällä nimittäin kurakelit, meille ryntäsi äsken sisälle järkyttävää porukkaa , rapa vain lenteli ympäri meidän desinfioitua asuntoa. No ehkäpä tuo kuran siivoaminen onkin vaihtelua kun tuota desinfiointia onkin tullut harrastettua jo liiankin kanssa. Minusta tuntuu, että olen itsekkin jo desinfioitu tuolla Virkonilla no se ei ole huono asia se. Myydäänköhän Virkonia tynnyreissä kun ei kohta kehtaa mennä hakemaan joka toinen päivä samaa ainetta. 

Mikä tämä on?

Tärppästikku

Korkealta näkee kauas

Minun muruni Taiga

 

Kiitos

Tänään sain hyvältä ystävältäni herkkuja tai jos ihan tarkkoja ollaan niin koirat taisivat saada herkkuja. Huomenna sitten jokainen saa hirven sääriluun järsittäväksi ja uskon että koirat ovat tyytyväisiä moiseen yllätykseen.

Taigan, Biancan, Lotan ja Milanan luut

Tässä leon ja sheltin luu.

 Tuo riista on koirille aina herkkua, tuon normaalin possun ja naudan lisäksi, toki välillä tulee heppaakin ja broiskua ja kalkkunaa. Tänään onkin ollut sitten kalapäivä, eli lohta on syöty. KePo on nyt hoitanut sairasloman aikana tuon koirien ruokailun ja minä vain varmistelen, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti.

Minutkin on lihalla ja luilla kasvatettu

Minä tykkään hirveästi hirvestä.

Sitten laitetaan tähän muutama kuva Hertasta, jotka toimin tuolta Hertan omistajan fb sivulta.

Ihana Hertta

Kaunis syyskuva

Mihin se mamma hävisi

Ihana kuva Hertasta  joka harkitsee isän jalanjälkien kulkemista.

 

Lehdet putoaa

Olimme Taigan kanssa metsässä ja katselimme kun lehdet putoilivat maahan ja kaikesta voi nähdä kuinka luonto valmistautuu talven tuloon.

Miksi kaikki lehdet putoaa?

 Vähän alkaa jo helpottaa tuo koirien rapsuttelu, osa koirista on jo lopettanut, mutta pari vielä rapsuttaa satunnaisesti. Korvatulehdukset on saatu kuriin, niin että eiköhän se vielä paista aurinko tähänkin mörskään. Vakuutusyhtiö on kyllä ollut ihmeissään kun olen oikein urakalla tehtaillut noita vahinkoilmoituksia, viisi kapi-ilmoitusta ja kaksi korvatulehdusta. Nopeasti on korvaukset tulleet ei ole siinä valittamsita, kyllä se on ollut oikea päätös vakuuttaa nuo koirat.

Kerro mamma mulle.

Kapisee

Nyt kun olen kuunnellut onia ihmisiä niin olen huomannut, että vähän joka puolella koirat ovat saaneet kyseisen loisen harmikseen. Noita supeja taitaa olla niin paljon että noita loisia riittää sitten meidän kotikoirillekkin. Nyt kuitenkin on talvi tulossa ja toivottavasti nuo kapit paleltuvat kuoliaaksi tuolta luonnosta. Kovin erilaisia ohjeita antavat nuo eläinlääkärit ja tuntuu että eivät ole itsekkään ihan varmoja miten kyseistä loista hoidetaan. Minä sain kaksi sivua hoito-ohjeita. Ensin oli kerrottu mistä on kysymys, sitten oireet ja sitten tartunnasta sen jälkeen diagnoosi ja hoito ja lopuksi tuo ympäristön saneeraus. Osaan kohta nuo asiat ihan ulkoa olen minä sen niin monta kertaa lukenut läpi. Joten jos jollain on tarvetta niin minulta saa kyllä lisätietoja tästä aiheesta.

Laitetampa tähän nyt kuitenkin nuo tyypillisimmät oireet. Oireet ilmenevät 2-8 vkoa tartunnasta ja oireiden voimakkuus riipuu yksilön herkkyydestä reagoida loiselle ja sen eritteille. Koira voi myös olla täysin oireeton ja levittää kuitenkin kapia eteen päin. Yleisin oire on äkillisesti alkava voimakkuudeltaan vaihteleva kutina, joka ilmenee raapimisena, hermostuneisuutena ja kirputtamisena. Koira kirputtaa erityisesti kylkiään. Iholla voi nähdä (ainakin suurennuslasilla) pieniä punaisia pilkkuja, punoittavia alueita, näppyjä, ja /tai hilsettä. Ihossa on raapimisjälkiä, verestäviä rupia tai ihottumaa. Näitä voi esiintyä myös ilman että koira raapii itseään. Esim kainoilla voi olla pigmenttimuutoksia ja muuallakin ihossa. Helpoiten iho-oireet huomaa korvalehdissä kuonossa (jota koira hankaa), silmien ympärillä, kyynärpäissä ja kintereissä, hännän juuressa, vatsassa ja rintakehän alapinnalla (pienikin kosketus saa aikaan raapimsita). Sairauden edetessä  iho-oireet leviävät ja koirasta alkaa lähteä karva. Onneksi meillä ei vielä ollut edetty tuohon vaiheeseen asti.

Nyt en ymmärrä miksi mamma on niin huolissaan?

Itse en koe mitenkään suurta kynnystä kertoa asioista, mitä meille tapahtuu, minusta tämä ei ole mitenkään hävettävää anoastaan harmillista, kallista ja työllistävää. Kertokaa rehellisesti ystävillenne ja tutuillenne jos teitä  jokin vitsaus kohtaa niin silloin saadaan ketju katkeamaan helpommin eikä kierre jatku ja jatku. Ei se kivaa ole soitella tutuilleen, että anteeksi olette voineet saada meiltä kapin, mutta kyllä minä ainakin sellaisen puhelun haluaisin saada enemmin kuin antaa taudin levitä eteen päin.

Kansainvälinen epäonnistumisen päivä 13.10

Ole epäonnistuja!

Epäonnistumisen päivä on tänäkin vuonna 13. lokakuuta. Päivä on täydellinen typeryyksiin, virhearviointeihin ja noloihin tilanteisiin. Ole ylpeä epäonnistuja - varmaa on ainoastaan, että et ole yksin!

1. Epäonnistu. Löydät oman persoonallisen tapasi tehdä se - vieläpä sangen luontaisesti.
Pakko oli kopioida tuo teksti kun kerrankin kolahti, että nyt minulla on oikein oma päivä .
Tänään oltiin koulussa sain harrastaa pikkukoirasiedätyshoitoa, koska en voinut ottaa omia koiriani mukaan niin sain lainata ystäväni pikkuista koiraa nimeltään Liina.

Tämän söpöliinin kanssa oli hauska olla kurssilla ja kaverina oli toinen söpöliini nimeltää Lulu.

 Opiskelu on pienestä koirasta tosi rankkaa ja välillä on pakko ottaa pienet päikkärit. Kiitos Sirpa koiran lainasta. Tänä viikonloppuna opittiin koiran hieromista, koiran kipuja niveliä ja lihaksia. Meillä on tilanne alkanut kotona jonkin verran raihoittua , koirat eivät raavi itseään enää kovinkaan paljon vaikka täysin rapsuttelu ei vielä ole loppunut. Korvatulehduksia ei ole puhjennut lisää joten jospa päästäisiin vain kahdella sellaisella eteen päin. Mutta varoaikahan tässä on pitkä ja koska nyt on vasta ensimmäinen lääkitsemisjakso menossa niin ei vielä ole hurraamista, että tämä tauti olisi voitettu tai ei kait tämä tautikaan ole vaan vitsaus. Kyllä koiran omistaja joutuu tottumaan moneen asiaan, kun koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi ylhäältä annetaan. Kuulin erään ihmisen harmittelevan kun koulusta oli tullut lappu että täitä liikkeellä ja seuraavalla viikolla sitten oli kerrottu, että tarhassa on syyhytapauksia, joten ei se taida noiden ihmislastenkaan kanssa olla helpompaa. No ainakin tietää eläneensä rikasta elämää kun ei siitä puutu suuria tunteita, draamaa eikä tapahtumia.

Noita supeja taitaa olla tänä vuonna todella paljon kun eilen aamulla  20 km matkalla oli auton alle jäänyt 6 supia ja tänäänkin tuolla pätkällä oli kaksi supia.