perjantai 23. helmikuuta 2018

Eläinlääkärissä

Tänäänkin tuli piipahdettua eläinlääkärissä, sillä kun aloin puhdistaa Taigan korvia niin huomasin, että kaikki ei ole kohdallaan. Korva oli punainen ja töhnäinen ja Taiga selvästi aristi korvaa. Ei muuta kuin soitto eläinlääkäriasemalle ja saimmekin ajan täksi illaksi. Kävimme Oma eläinsairaalan Turun toimipisteessä ja olipas siellä ystävällinen palvelu. Taiga sai lääkkeet ja kaikki taas hallinnassa.
Mikä tää paikka oikein on?

Saako noita esitteitä lukea?

Mennäänkö kotiin jookos?

Ei sitten vietetään sitten aikaa täällä.
Huomenna on taas hauska päivä sillä prinsessa vieraita on tulossa ja se on hauskaa. Tervetuloa.
Lumi vain pöllyää kun prinsessa porhaltaa

Mä tulen mä tulen

Huomenna nähdään

Moi moi
 

torstai 22. helmikuuta 2018

Aistissa

Tänään olin Sirin ja Annan kanssa Aistissa jatkotutkimuksissa. Sirin pää magneettikuvattiin. Diagnoosiksi varmistui että Siri sairastaa koiran idiopaattista epilepsiaa. Siri sai lääkityksen. Siri voi hyvin Annan ja Ilkan hellässä hoidossa. Arvoitukseksi jää mistä Siri epilepsiageenin on itselleen saanut. Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö, joka on koiran yleisin neurologinen sairaus.
Epilepsiaa ei voida parantaa, vaan koira tarvitsee lääkitystä koko loppuelämänsä ajan. Lääkityksen aloituspäätökseen vaikuttaa kohtauksien esiintymistiheys ja vakavuus. Lääkityksen avulla epilepsiakohtausten esiintymistä voidaan harventaa, kohtauksia lieventää ja niiden kestoa lyhentää. Joskus kohtaukset saadaan lääkityksellä kokonaan loppumaan.
 Huomenna vietetään talvilomaa yhdessä KePon ja koirien kanssa, saapas nähdä mitä keksitään.
Metsään ainakin lähdetään jos pakkasta ei ole liikaa.

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Kotona

No niin Pilven ja minun retkeni Porvooseen on taas takanapäin ja ollaan tultu kotiin. Pilvi ja minut on tutkittu sentti sentiltä, että missä sitä ollaan oikein oltu. Pilvi on nauttinut hemmottelusta ja syönyt herkkuja.




 Hauskaa oli taas olla hetkei äidin seurana ja käytiinhän me Topi-kattiakin tervehtimässä.
Porvoossa oli paljon enemmän lunta kuin meillä kotona ja pakkasta sitten vasta olikin, mutta me ei paleltu.
Pilven kanssa on mahdottoman kiva olla reissussa, Pilvi ei haku Porvoossa ollenkaan ja innoissaan vain tutkii uusia hajuja. Kun päästiin kotiin niin taas haukku raikui.

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Mummolaan

Tänään lähdemme Pilven kanssa mummolaan. Ruuat on pakattu ja Pilvi on ihan täpinöissään, koska, koska lähdetään.
Kaveruket  

 Kepolle on tehty ruokintaohjeet ja muut ohjeet valmiiksi, jotta kaikki sujuu hienosti minun poissaoloni aikana. Kyllä KePo hoitaa homman ja olenhan minä puhelimen päässä.
Onneksi tuo BB on leikkauksen osalta hyvässä kunnossa ja ei tarvitse enää haavahoitoa.
Kun äitini kuuli, että pääsen lähtemään nyt Porvooseen kun Harry on lomalla niin hän kommentoi, onahn se hyvä että Harrykin saa levätä. No minähän se lepäilen päivät päästään joten suotakoon se Harrylle.
Kiri kiri

Hännät töttörölle

Siinä sitä vauhtia on taas molemmilla

Seuraava blogi kirjoitus nähdään varmasti seuraavan kerran keskiviikkona kun palaan kotiin. Hyvää lomaa kaikille jotka viettävät hiihtolomia.

lauantai 17. helmikuuta 2018

Vega poika kylässä

Olipas hauska päivä kun saatiin vieraita tuolta Seinäjoelta asti kun Vega saapui iloksemme.


 Vega on vielä hoikka poika, mutta se on hyvä koska korkeutta on niin paljon. Kyllä se paino sieltä aikanaan tulee.
 Vegalla oli jalka hieman kipeä, mutta se ei tahtia haitannut, askel oli keveä ja nuuskittavaa oli paljon.
Vega tykkäsi niin kovasti Pilvestä, Pilvi ei ihan yhtä paljon Vegasta, mutta hyvin tulivat toimeen keskenään.
Tumma poika

Vega näytti kasvattajalle muutaman loikankin

Kato mua mä seison käsillä

Kato mua mä teen kärrynpyörän

Ja taas tullaan

Hienosti Vega antoi hoitaa jalkaansa

Ihana muru. Kiitos kun kävitte oli niin mukava nähdä teitä kaikkia.
 

perjantai 16. helmikuuta 2018

Pullan tuoksua..

Tänään me leivottiin koirien kanssa korvapuusteja tai minä yritin leipoa ja koirat yrittivät auttaa no aika maukas lopputulos vaikka oli monta kokkia sopassa. KePolla alkoi talviloma ja koirat saavatkin ensi viikon alun nauttia KePon seurasta kun minä lähden katsomaan äitiä.
 Olen jo jonkin aikaa opiskellut muiden rotujen sairauksia ja ominaisuuksia, on mielenkiintoista perehtyä muihin rotuihin. Olen huomannut, että ei se leonberginkoira niin sairasrotu olekkaan kun alkaa perehtyä muihinkin rotuihin.
Koirilla on kyllä paljon samoja sairauksia kuin ihmisillä ja mielenkiintoista on että eri sairaudet ovat hallitsevia eri roduilla. Koirakirjoissa kerrotaan todella huonosti koirien sairauksista, vaikka minulla on niitä aikamoinen kokoelma.
 Tietoja saa todella kaivaa netin syövereistä ja kasvattajien kotisivuilta ja tietenkin kasvattajilta suoraan. Monessa rodussa koirat ovat arkoja mikä on minusta huono asia. Arkuus kun ei kuulu minkään rodun toivottuihin ominaisuuksiin.
Lähes kaikissa roduissa alkaa rotuesittely rotu on suhteellisen terve, mistä nämä sairaudet sitten oikein mahtavatkaan tulla nähin suhteellisen terveisiin koiriin.
Alan ymmärtää hyvin niitä ensi koiran ottajia ja sitä kuinka vaikeaa onkaan saada  oikeaa tietoa rodusta ja kuinka vaikeaa on myös rodun valinta, jotta ei valitsisi väärää rotua itselleen.
 Tuolla ongelmakoira puolella olen törmännyt useampaan tapaukseen kun kerrostaloon on otettu paimenkoira ja sitten alkavat vaikeudet koira tuhoaa energisyydessään koko asunnos. Ei paimenkoiran virikkeeksi riitä kävely kaupungin kaduilla vaan koiran pitää päästä siihen työhön mihin se on jalostettu.
Metsästyskoirat ovat toinen roturyhmä  joiden on tarkoitus päästä metsästämään eikä niistä useinkaan ole pelkäksi seurakoiraksi.Kun koiran hankintaa aletaan harkita pitäisi ensin selvittää itselleen mitkä ovat ne asiat mitä koiralle pystyy tarjoamaan ja mitkä ovat ne yhteiset asiat  mitä koiran kanssa olen suunnitellut tekeväni.
 Oikean rodun valinta on todella tärkeää, jos ei kestä haukkuvaa koiraa niin ei pidä ottaa rotua joka on haukkuherkkä. Myöskin kerrostalossa haukkuva koira on hankala, koska naapuritkin häiriintyvät ja valituksia alkaa tulla.
 Ei ihan helppo asia tämä koiran hankinta mutta todella mielenkiintoista miettiä näitä asioita.

torstai 15. helmikuuta 2018

Huoli on suuri

Huoli on aina kova kun karvainen perheenjäsen sairastuu ja varsinkin jos sairaus on sellainen että vaihtoehtoja on monia ja kysymys ei ole mistään korvatulehduksesta. Kasvattajankaan ei ole helppo kuulla kasvattinsa sairaudesta puhumattakaan miltä se tuntuu koiran omistajista. Vaikka kasvattaja on kuinka yrittänyt valita sellaisen yhdistelmän, mistä syntyisi terveitä rodunomaisia leonberginkoiria niin aina tulee yllätyksiä. Belunan Sirius Säde on saanut epileptisiä oireita ja nyt jatkotutkimuksia tehdään Eläinlääkäriasema Aistissa. Tällä hetkellä Siri voi hyvin, mutta syy kohtauksiin selvitetään. Minulla on omistajan lupa kertoa Sirin tilanteesta.
Leonberginkoirillakin esiintyy paljon erilaisia sairauksia, omilla koirillani on ollut seuraavia vakavia sairauksia, entropium (silmäripset kääntyvät silmään päin), luusyöpä, spondyloosi, keuhkosyöpä, nisäkasvain, märkäkohtu, nivelrikko, hammaspuutos, kilpirauhasen vajaatoiminta, suolitukos, aivokasvain (keskari)
Tällä hetkellä koiria tutkitaan paljon ja se tietenkin myös löydetään enemmän kaikenlaisia sairauksia. On myös paljon erilaisia testejä millä sairauksia voidaan testata, mutta ei se tee asioista yhtään helpompia.
 On minulla ollut täysin terveitäkin leonberginkoira tai on tällä hetkelläkin, kuten Milana joka ei koskaan sairastanut yhtään mitään ja eli  lähes 9 vuotiaaksi. Lotta on myöskin ollut terve koira ja täytttää juuri 10,5 vuotta, toki tällä hetkellä vanhuus alkaa näkyä, mutta sitä ei voi katsoa sairaudeksi. Taiga ja Tosca sekä Keela ovat myös olleet terveitä, tosin ovat vielä nuoria koiria joten ei tiedä mitä on odotettavissa.
 Kaikesta on selvitty ja selvitään vastaisuudessakin tuli mitä tuli.
 Koirat ovat meille todella rakkaita perheenjäseniä ja teemme niiden eteen kaiken mahdollisen, kasvattajan velvollisuus on olla myös kasvattiensa tukena silloinkin kun heillä on vaikeaa.
 Vaikka jokainen kokee vaikeita hetkiä koiran sairastaessa ja tuntuu että sydän pakahtuu kun ei voi karvakaveria auttaa tai ei tiedä mikä toista vaivaa niin sellaiset hetket jolloin kaikki on hyvin ovat kultaakin arvokkaampia.
 Tässä Nuka kuuntelee iltasatua, joka on nimeltään Voimalla seitsemän pöllön, on kuulemma Nukan lempikirja.