Ystävänpäivä

 

    Leuto kostea metsä.

Saatoin ystävän sen halki

ja nähtiin yhdessä auringonlasku.

Kun kuu nousee hän pysähtyy,

muistaa yhteisen kokemuksen,

muistaa hämyiset männyt näyt.

Sellainen ystävä on.

Hän ymmärtää helposti oikein

eikä etäänny vaikka kulkee

kauaskin.

– Liisa Laukkarinen

                                            Ruusun Sulle antaisin,

mut mistä sen saan?

Halla vei jo kukkaset

ja lumi peitti maan!

                                   Onni on elämistä ja yhteisiä hetkiä

– vuosia ja silmänräpäyksiä –

jaettuja aamukasteita ja iltaruskoja.

Niissä mitataan se,

millä todella on merkitystä.

                                    Jollet voi olla mänty kukkulan laella,

ole pensas laaksossa,

mutta ole paras pikku pensas puron varrella.

Ole pensas,

jos et voi olla puu.

Jollet voi olla valtatie,

ole vain polku.

Jollet voi olla aurinko,

ole tähti.

Et sinä koon avulla voita tai häviä.

Ole paras, mikä tahansa oletkin.

– Martin Luther King

                                        Ennen aina luulin,

ettei ole enkeleitä,

jotka vierelläni kulkisi

lokaisiakin teitä.

Onneksi opin sinut tuntemaan,

et pelännyt lähteä

jalkojasi sotkemaan.

                                 Mikä olen?

Tähdenlento Luojan ikuisessa yössä,

tomujyvä aavan aineen lakkaamattomassa työssä.

Mutta sentään! Tahdon antaa hehkun hetkelleni tälle,

tahdon loistaa, tahdon laulaa kiitoslaulun elämälle.

– L. Onerva –

Hyvää ystävänpäivää kaikille ystävilleni.

Ulkoilupäivä

 Olipas tänään mielettömän ihana ulkoilupäivä, aurinko paistoi ja pakkasta oli muutama aste, hanki kimalteli. Koirat olivat yhtä innoissaan kuin me ihmisetkin. Kahlailtiin metsää ristiin rastiin ja tutkittiin eläinten jälkiä, joita olikin harvinaisen paljon kimaltavalla hangella. Kettukin oli saanut paistin ja valitettavasti linnusta ei ollut kuin höyhenet jäljellä, mutta täytyy ketun tietystikkin syödä. Vietiin pupujusseille omenoita.

Kertakaikkiaan hieno päivä ja samaa toivotaan huomisesta päivästä.

Pilvi

 Tänään käytiin Pilven kanssa moikkaamassa ystävääni Johannaa. Johanna ei ole koiraihminen, mutta Pilven kanssa hän on ystävystynyt. Vierailun jälkeen me lähdettiin sitten tapaamaan Pilven fyssaria ja Pilvi saikin hyvän hoidon jälleen kerran.

Pilven raportissa ei ole paljon mitään hyvää. Satunnisesti ontuu ja pitää jalkaa ylhäällä. Käveleminen huonontunut selvästi kävelee välikämmenillä. Ei anna ojentaa lonkkia. Lihasta ei ole raajoissa ollenkaan. Selkä kuitenkin yllättävän joustava paitsi lapojen välistä ja takaa. Pernan ja munuaisten verenkiertoa tasapainotettu. Munuaisia ympäröivät kalvot tiukat. Lanteen alueella selkälihakset kireät. Eniten jäykkyyttä ja kireyttä etuosassa koska käyttää sitä voimakkaasti liikkuessaan. T2-5 jäykät ja kaikki etujalkoja liikuttavat lihakset tiukat etenkin trapeziukset, latissimusket ja semispinalikset.

Rose´n kuulumiset

 Minun "narkkari-Rosé" on voinut ihan hyvin. Ei mitään oireita tuosta eilisestä huumekokeilusta. On se tuo aikuistuminen rankkaa koirallakin, kyllähän sitä  itsekkin on aikuistumisen kynnyksellä tullut hölmöiltyä ja kyllä syyttävä sormi minuun osoittaa ei olisi pitänyt unohtaa sitä purkkia käsilaukkuun. No olen itseäni kovasti asian tiimoilta ruoskinut, mutta ei se asiaa ole miksikään muuttanut. Tänään Rosé oli kaivanut grillistä hiiltyneitä puita ja hiiliä ja syönyt niitä joten ei mikään tyhmä koira. Vauhtia on riittänyt tänäänkin vaikka lenkille päästiin vasta iltapäivällä kun pakkaslukemat  olivat inhimilliset ulkoiluun.

Kyllä olin iloinen kun vielä illalla myöhään omaeläinlääkärini laittoi sähköpostia jossa hän oli laskenut kuinka paljon Rosé oli Ramadyliä saanut eli 14 mg/kg ja onneksi tuo määrä ei ollut kuitenkaan hälyyttävän suuri vaikka tablettimäärä olikin lähellä tuota 20 kpl kun vain yksi oli kokonaisena jäljellä ja pari-kolme muruina. Turvakorkkiin olen kyllä pettynyt, itse en meinaa saada sitä auki millään mutta nyt se oli kyllä poksahtanut auki ja oli täysin vahingoittumaton.

Kyllä näiden murujen kanssa niin monta pysäyttävää hetkeä on eteen tullut, vaikka kuinka luulee että vahtii ja valvoo ja seuraa niin meilläkin on kuitenkin ehditty vuosien aikana syödä ainakin seuraavat jutut: 5 TV:n kaukosäädintä, joulukuusen ulkovalot, jumpparikoiden vasen lahje 43 cm (kesti 2 kk palautua takaisin), 2 puhelinta, kahdet silmälasit, vaahtomuovipatjasta isohko osa, kastelukannuja (lukematon määrä), vesiletkuja, aamutakin vyö, antiikkipöydän kolme kulmaa pyöristetty joitakin tässä mainitakseni.

Cardamine´s Julie Rosé 2 v

 Tänään ollaan vietetty synttäreitä kun meidän ihana Ruusunnuppu täytti kaksi vuotta. Päivä alkoi tietenkin kirpeällä pakkaslenkillä, mutta se ei menoa haitannut. Rosé sai juosta vapaanakin koska 2 vuotiashan on aikuinen eikä lähde peurajahtiin, pupu paroista puhumattakaan. Aamiainen olikin katettu tuonne metsätien varteen siellä odotti ihania hevosen pullia ja pupun papanoita.

Tässä vaiheessa en vielä tiennyt mihin kaikkeen tämä päivä johtaakaan. Kakkuakin syötiin ja se maistui hyvältä.

Vaaleanpunainen possu odottelee Roséa tuolla pedillä, uusi unilelu.

Mutta sitten siihen osioon mikä teki tästä päivästä ikimuistettavan. Olin eilen hakenut eläinlääkäriltä Pilvelle kipulääkepurkin ja se oli minun huolimattomuuden takia jäänyt käsilaukkuuni vaikka luulin sen laittaneeni koirien lääkekaappiin. Harry tuli kotiin ja koirat sisälle. Pilvi oli kanssamme keittiössä, Keela ja Tosca nukkuivat eteisessä ja Rosé mitä ihmettä kun saimme syötyä huutaa Harry mikä purkki Rosélla on? Ohje löytyy lattialta ei ole todellista hän on ottanut Rimadyl purkin kassistani ja litistellyt sen ihan muodottomaksi ja syönyt kaikki mahdoliset tapletit.  Purkissa oli 20 kpl kipulääkkeitä ja muruista mitkä saimme kaivettua purkin sisältä voisi ehkä koota 4 kpl hyvällä onnella.

Rosé toi kyllä iloisena purkin jämät minulle ja katseli minua kauniilla ruskeilla silmillään. Sydämeni oli pysähtyä kauhusta. Onneksi Rosé ei ollut oma kasvattini vaan voin soittaa kasvattajalle, joka totesi rauhallisesti ei se kuole. Toki eläinlääkäriäkin konsultoitiin ja nyt on odoteltu mahdollisia seurauksia oksennusta, ripulia. Vielä ainakin kaikki hyvin ja koira loikkii kuin kenguru. Mieleeni muistuivat sanat jotka sanoin eilen KePolle: Huomenna Rose´sta tulee aikuinen kun täyttää kaksi vuotta.

Viikon alku

 Tänään lähdettiinkin lenkille jo aamuvarhaisella, sillä meillä oli Toscan fysioterapia päivä, juuri kun oltiin metsässä soitti eläinlääkärimme ja kertoi, että hän oli onnistunut löytämään Rimadyl kipulääkettä Pilvelle. Lääke on tällä hetkellä loppu kaikkialta ja sen suhteen on toimitusvaikeuksia ja lääkettä on luvattu vasta aikaisintaan viikolla 22 eli kesäkuussa. Lääke on Pilvelle hyvin tärkeä koska se sopii yhteen Pilven muiden lääkkeiden kanssa. No me lähdettiin Toscan kanssa ennen fyssaria hakemaan Pilvelle kipulääke.

Sitten mentiin fyssarille ja Tosca käyttäytyi aivan mallikelpoisesti. Nyt ovat kaikki jumit poissa ja helpompi taas taapertaa tuolla metsäisissä maisemissa.

Ei se kuvaaminen aina ole niin helppoa kun kuvattavat laittavat kaiken hurlumhei.

Kuntojumppaa

 Kyllä tuolla pihalla, pelloilla ja metsissä voi harrastaa kuntoliikuntaa ihan niin paljon kuin jaksaa. Tänään ohjelmassa oli umpihankijuoksua.

Keela on loisto kaveri ja seuraa mukana vaikka menen mihin suuntaan. Rose´n kanssa sitten tehtiinkin toisenlaisia temppuja. Tuli ihan ikävä tuota Annan koulua, mutta hyvin toimi läpsyt metsässäkin.

Koiria ei tosiaankaan haittaa vaikka temppuja tehdään umpihangessa kunhan vain saa olla mukana touhuissa. Sitten laitetaan tähän ihana kilpajuoksu kuva missä Leona juoksee kilpaa kaverin kanssa.

Tuo minua jahtaava bätmän on Reino

Lätkä on tottakait talveenkuuluva.

Liikunnallista viikkoa kaikille.