On se kummallista, että vaikka kevät ei ihan vielä tee tuloaan (ainakaan kalenterin mukaan) sateesta ja rapakelistä huolimatta niin joka keväinen vauvakuume nostaa päänsä pintaan. Tarkennuksena sanottakoon siis koiravauvakuume. Olisi niin ihana pidellä pikkuista leovauvaa sylissään, vaika ihan koko laumaa. Nuo keväiset vauvelit kun eivät enää syliin tahdo mahtua, vaikka Milana välillä sylikoira luuleekin olevansa. Olisi niin ihanaa tuntea pennun tuoksu ja tuhina. Kuunnella yön hiljaisina hetkinä tuota "naakkalaumaa" kun ne kutsuvat emoa ja ruokaa. Monella muullakin taitaa olla pentukuume kun päivittäin tulee soittoja ja pentutiedusteluja. Tosi kivaa kun saa jutella koira-asioita ihmisten kanssa. Minun täytyy varmasti jutella Bellan kanssa josko Bella olisi vielä kerran halukas vauvoja tekemään ja pitää kysyä Bellan mielipidettäkin, että mistä isä lapsille saataisiin. Luultavasti Bella pitää sellaisista karvaisista ja ruskeasilmäisistä ja iloluonteisista pojista.
Bellan ykkösiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti