Nose

 Tänään päästiin taas viiden viikon jälkeen (Mincan juoksu) harrastamaan Mincan kanssa Nosea. Hieman oli Minca ylikierroksilla, mutta kaikki piilot löytyi kuitenkin. Tosin aina jotakin tapahtuu. Suorituksen jälkeen ohjaaja tuli taputtelemaan ja kehumaan Mincaa ja mitä teki Minca lirautti pissat ohjaajan kenkään ja lattialle. Ei ollut ihan pikku pissa. No me ollaan sellaisia häiriköitä. 😂😂 Me saadaa kuitenkin mennä jatkossakin, meitä ei erotettu koulusta.

Koirat saivat tänään uudet pannat, Minca sai jo omansa viikko sitten ja nyt sai Merakin omansa.

Minusta aika hienot pannat vaikka itse sanonkin. Tukevat ja kauniin väriset.

Sadepäivää on vietetty kylki kyljessä siinä on hyvä pienen koiran makoilla Mincan kainalossa.

Meran ja Mincan luonteet

 Vaikka Mera onkin asunut luonani vasta vähän yli kuukauden niin hänenkin luonteensa on alkanut näkyä. Mincalla ja Meralla on aivan erilaiset luonteet, toki Mera on vielä nuori mutta kyllä hänellä jo luonnetta ja maailmaan suhtautuminen näkyy. Kerrotaan ensin vaikka Merasta miten näen hänet koirana. Mera on elämän tutkimusmatkailija. Hän on utelias ja avoin uusille asioille niin kuin pennun kuuluukin olla.Mera on myös sosiaalinen ja luottaa ihmisiin, sillä hänellä on ihmisistä vain hyviä kokemuksia. Hän on myös vilkas ja täynnä energiaa. Mera ottaa elämän vastaa hetki hetkellä eikä kanna murhetta mistään. Tosin ehkä vähän siitä, että tuleehan ruoka varmasti ajoissa.

Pienet venyttelyt

Sitten Minca joka on tietenkin hyvin lähellä aikuista koiraa ja luonnekin on muokkautunut jo valmiiksi. Minca on harkitseva ja tarkkailee usein ennen kuin toimii. Minca on äärettömän herkkä koira ja sanoisin että hän kaipaa turvallisuutta. Sisimmässään Minca on hyvin lempeä suuri jättiläinen jolle minä ja perhe ovat kaikki kaikessa.

Sanoisin, että Mera on kuin pieni elohopea ja Minca minun vahva tammeni. Kumpikin koiristani on minulle hyvin rakas ja ne antavat elämääni valoa ja vakautta. Ei harmita nousta klo 3 yöllä ja siirtyä omasta sängystä Meran viereen koiranpedille nukkumaan. Ei harmita jokainen aamu lähteä lenkille Mincan kanssa. Elämä koirien kanssa on ihanaa kun sen saa vielä tehdä' yhdessä Harryn kanssa.

Sataa tuulee ja myrskyää

 Sataa tuulee ja myrskyää ja sitten on pimeää koska kellot väännettiin taas talviaikaan. Miten pienen koiran sisäinen kello käännetään talviaikaan. Koirat joilla on vakiintuneet rutiinit  vaativat ruokaansa tuntia ennen ruoka-aikaa, kuten myös lenkille lähtöä. Aamulla klo 04 siirryin sängystä Meran viereen koiran pedille ja sainkin hänet vielä nukahtamaan uudelleen ja Minca oli onnellinen kun sai koko minun osani sängystä itselleen.

Minca alkaa olla sisäsiisti mutta tuo vesisade hieman harmittaa kun tassut kastuu.

Leijona tuli vastaan

Taas kiva päivä ollut vaikka olikin pakko aamulla lähteä hammaslääkärille, onneksi apu löytyi.

Tuulinen päivä

 Mera on ihmetellyt kovaa tuulta kun korvatkin ihan lepattaa ja se saa pienen koirankin ihan villiintymään.

Leikkipäivän jälkeen on kiva ottaa pienet päiväunet ja sopu tilaa antaa vai miten se menikään.

Mera mahtuu kyllä vaikka miten pieneen koloon. On minulla niin ihanat koirat ja rakkaat.

Hauskaa oli

 Aamusta Minca pääsi lenkille vaikka sankka sumu peittikin lenkkipolut.

Odotan kovasti jo sitä päivää että molemmat koirat pääsevät yhdessä lenkille, vielä ei ole se aika mutta pian kuitenkin.

Meran päivä olikin sitten ihan erilainen kuin Mincalla. Mera lähti tutustumaan agilityn saloihin ja hyvin pian huomattiin, että se ei ollut kummankaan meidän laji.

Seuraavaksi kokeiltiin hieman pelailla älypeliä ja siitä Mera tykkäsi kovasti ja olikin hyvin taitava.

Eikä tässä vielä kaikki, seuraavaksi lähdettiin tutustumaan Liedon kaupungin keskustaan. Kaupungissa oli sitten todella vilinää, tavattiin kaksi ihmistä ja nähtiin pari autoa. No ei se meitä haitannut harjoiteltiin hieman seisomistakin.

Sitten olikin Meran ruoka-aika ja suunnistettiin takaisin kotiin Missä Minca veteli sikeitä keskellä sänkyä kun ei ollut ketään viemässä tilaa vaan sai koko sängyn itselleen.

Treeniä

 Kovasti ollaan yritetty opetella noita arjen taitoja, taitoa pitää tassut maassa ja olla hyppimättä ihmistä vasten. Osata istua kun odottaa ruokaa. Kävellä hihnassa, eikä pomppia kuin kumipallo. Tärkeinpänä sitten ettei ihmistä tai oikeastaan minua saa purra, Mera ei pure Harryä eikä Mincaa joten minä saan sitten koko hammaskaluston reiteeni, nilkkaani, käteeni. Onneksi hampaat ovat alkaneet vaihtua, sillä sekin tuo apua tuohon puremisvimmaan. Minca sai myös uuden pannan ja aika kiva panta onkin.

https://www.bulldiva.fi/

Todella hyvää laadukasta työtä ja toimii isollakin koiralla. Seuraavaksi tilaan Meralle samanlaisen vaikka vähän kapeamman.

Kun Meralle heittää palloa hän noutaa pallon ja tuo sen takaisin, mutta sitten on vaikea osuus tuo irrotus ei haluaisi luovuttaa palloa.

Hyvää alkavaa viikon loppua kaikille.