Hirviö

 Tänään Mera kohtasi tänään "hirviön" joka söi hänen naminsa  ja olipas se pelottavaa ja harmittikin kovasti. Mamma yritti auttaa mutta ei se hirviö antanut niitä nameja helpolla pois.

Tuolla ne namit on

Auta mamma

Iltapäivällä sitten tuo "hirviö"  hotkaisi kokonaan ruokakupin ja meinasi pienelle koiralle tulla hätä tassuun miten sen ruuan nyt sitten saa tuolta "hirviön" kidasta. Mamma auttoi ja ruoka saatiin syötyä. Sen jälkeen mamma laittoi sinne laatikkoon vielä ison namin ja Mera uskalsi sen ottaa sieltä. Minca kyllä uskalsi heti sitä ei pelottanut yhtään. Minca kävi Harryn kanssa aamulenkillä, Minca herätti meidät  kovin aikaisin, koska Mincalla on juoksu ja parhaat päivät ja Minca kitisee koko ajan yötä päivää.

Ruokakaan ei maistu mutta lenkillä kyllä hajut olivat viemässä koiraa.

Miksi en koskaan väsy pentuaikaan

Moni puhuu pentuajasta kuin se olisi selviytymiskamppailua. Kerrotaan entisistä kengistä, terävistä pienistä hampaista, yöllisistä herätyksistä ja loputtomalta tuntuvasta energiasta. Kaikki tuo on totta, mutta minä näen pentuajassa jotain paljon muutakin.

Minulle pentuaika on ainutlaatuinen mahdollisuus seurata elämän ihmettä aivan läheltä.

Joka päivä pentu oppii jotain uutta. Yhtenä päivänä se huomaa, että pöytäliinaa voi vetää. Toisena päivänä se löytää pihalta sieniä ja päättää tutkia jokaisen nurkan. Joskus jokin täysin tavallinen asia, kuten mattotelineellä tuulessa heiluvat matot, näyttää pennun silmissä suorastaan pelottavalta. Silloin näkee, kuinka pieni koira kerää rohkeutensa ja ottaa askeleen kohti jotain uutta.

Tänään kyllä naurettiin ihan kippurassa, kun Meidän Minca joka ei pitäisi enää olla pentu päätti kiivetä nojatuoliin lelun kanssa Meraa pakoon ja siitä sitten pöydälle sillä seurauksella, että kaikki minun maalarin tarvikkeet, taulut ja värit sitten vyöryivät lattialle valtavalla kolinalla. Mera sai jalat alleen ja juoksi makuuhuoneen viimeiseen nurkkaan "turvaan" Minca itse joka aiheutti tämän katastrofin jäi puoleen väliin ja palasi tarkistamaan vauriot. Merakin uskaltautui takaisin tutkimaan mitä oikein tapahtuikaan. Kaikki tällaiset tapahtumat tekevät pentuajasta niin tapahtumarikasta.

On ilo nähdä, kuinka pikkukarvaturrista kasvaa päivä päivältä rohkeampi, viisaampi ja itsevarmempi koira.  IHmisen ja koirien välille kasvaa luottamus joka kestää koko elämän. Myös koirien välille kasvaa saumaton yhteys.

Pentujen kanssa ei koskaan tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Jokainen päivä sisältää naurua, yllätyksiä ja uusia oivalluksia, toki pentupäivä sisältää muutamia teräviä pikkuhampaiden jälkiä nilkassa tai käsivarressa, mutta eivät ne haittaa. Ehkä juuri siksi, että rakastan niin paljon tuota pientä eläintä en osaa nähdä pentuaikaa rasitteena, se on minulle unelmien täyttymys. 

Kun istun katsomassa pienen Meran touhuja, ymmärrän jälleen, kuinka paljon iloa voi löytyä aivan tavallisista asioista. Meralle jokainen päivä on uusi seikkailu. Ja sen innostuksen äärellä huomaan usein itsekin katsovani maailmaa hieman valoisammin ja nauravani tosi paljon. Ihana on myös katsoa Mincan iloisuutta.

Pentuaika  on täynnä elämää, oppimista ja pieniä ihmeitä, joita ei saa koskaan takaisin. Ne ovat muistoja, joita kantaa sydämessään vielä vuosienkin päästä. Ehkä arvostan Meran pentuaikaa senkin takia tosi paljon koska tiedän että elämä on rajallinen ja vuodet kertyvät minullekin sen takia jokainen yhteinen päivä on suuri lahja. Olen niin kiitollinen Katrinille ja Annelle jotka ovat kumpikin antaneet minulle kultakimpaleen.

Kutsikaaeg on täis elu, õppimist ja väikeseid imesid, mida ei saa kunagi tagasi. Need on mälestused, mida kantakse südames veel aastate pärastki. Võib-olla hindan ma Mera kutsikaaega eriti palju ka seetõttu, et tean, et elu on piiratud ja aastad kogunevad ka mulle. Seepärast on iga ühine päev suur kingitus. Olen südamest tänulik Katrinile ja Annele, kes mõlemad on andnud mulle tõelise kullatüki. ❤️🐾

Retkellä

 Tänään Mera pääsi mukaan kun käytiin Paimiossa ja hän sai tutustua Paimion puistoihin. Reipas matkakaveri.  Tuo pennun nukahtaminen on todella salama nukahtamista, juuri Mera riehui ja puri minun jalkojani jakun selkäni käänsin nukkui pitkin pituuttaan omalla pedillä. Pihalla on ollut vauhtia.

Miltähän se tuntuisi olla pieni koiran pentu ja tutkia maailmaa avoimin mielin, kaikkea voi maistaa ja haistaa ja sitten taas maistaa. Sekin on mielenkiintoista, että ennen Meraa meillä oli Minca joka oli vielä hyvin pentumainen, mutta reilussa viikossa Minca on muuttunut ihan aikuiseksi koiraksi, muutos on aivan uskomaton. Minca varmasti opettaa Meralle miten kasvetaan aikuiseksi koiraksi.

Mailmassa niin monta on ihmeellistä asiaa...

 Tänään Mera koki paljon ihmeellisiä asioita. Lähdettiin aamupäivällä tuonne Myllyn kauppakeskukseen ja samalla käytiin Mustisssa ja Mirrissä ja kauppakeskus vierailun jälkeen mentiin vielä Peten koiratarvikkeeseen ja lopuksi vielä sitten poikettiin katsomassa mummia Harryn äitiä joka näki Miran ihan ensi kertaa.

Leijonaa mä metsästän tahdon saada suuren.

Onpa paljon ihmisiä ja niin moni haluaa rapsuttaa mua.

Ihmiset sanoo, että minusta tulee tosi suuri, onkohan se totta?

Tuo täytyy olla koirille tarkoitettu kauppa.

Mua ei yhtään pelota vaikka noi ihmiset työntelee kaikenlaisia vaunuja.

Minäkin haluaisin tuonne liukumäkeen noiden lasten kanssa.

Kotiin viemisinä oli sitten hyvin väsynyt koira, vaikka kotimatkalla vielä ehdittiin käydä tutkimassa mummin asunto. Koko reissu meni tosi hienosti ei edes pissattu mihinkään ei toivottuun paikkaan vaan hienosti pihalle. Olen niin ylpeä pienestä koirastani. Minca jäi kotiin lepäämään ja se sopi hänelle aamulenkin jälkeen oikein hyvin.

Jotenkin tunnen syyllisyyttä, kun en osaa kertoa Mincalle, että hän on yhtä rakas minulle kuin ennenkin vaikka tuo pikkuinen vaatii nyt hieman enemmän huomiotani. Harry on kyllä hienosti auttanut ja ollut enemmän Mincan kanssa jotta Mincakin saa paljon huomiota.

Vihmase päeva nautimas

 Tänäänkin on ollut sateista ja koirat ovat nukkuneet paljon. Ulkona ei olla pitkiä aikoja viihdytty no ei kait kun sataa vettä. Aamulenkilläkin kastuttiin ihan huolella. No koirien tärkein tehtävä on ollut levittää kaikki lelut ympäri taloa ja sen jälkeen kukaan ei niillä leiki.

Huomiseksi täytyy keksiä jotain muutakin tekemistä kuin vain loikoilua.

Sateinen päivä

 Meralla on hyvät hoksottimet, kun ulkona sataa vettä niin asiansa voi tehdä heti ulko-oven taakse niin ei kastu yhtään, mutta kuitenkin on ulkona. Kuka sitä haluaa vesisateessa pissiä ei kukaan.

Kun katsoo noihin kauniisiin silmiin niin kaikki murheet haihtuu on ne niin kauniit ja hellyttävät. Tänäänkin hän nukkui minun kainalossani päiväunet. Aamu tosin alkoi hieman vauhdikkaammin.

Nyt ollaan taas untenmailla ja päivä on tullut päätökseensä.

Vieraita

 Tänään Minca ja Mera  saivat vieraita ja vietettiin kiva syksyinen kahvi hetki.

Koiratkin saivat herkutella ruokansa ruohokupeista ne ovat aina koirille ilon aihe on kiva kaivella ruoka tuolta tappien välistä. Merakin osaa hyvin kaivella ruuan tuolta. Mincalla on isompi ja Meralla pienempi versio.

Saatiin hyvä vinkki puruluiden pakastamiseksi niin ne auttavat paremmin kutiaviin ikeniin. Vieraiden kanssa seurustelu oli teitenkin hyvin rankkaa ja sen päälle piti ottaa päikkärit.

Nyt taas löytyy virtaa ja mennään vauhdilla.

Leikit

 Nyt on taas löydetty uusi tapa leikkiä, kiva seurata kun yhteinen sävel vahvistuu.

Minca on innostanut vetämään leluja ja yllätys yllätys hän voittaa aina. Mera on kova seuraamaan kun naapurissa joku liikkuu tai ainakin kun naapurin koira haukkuu.