Minca - enemmän kuin suuri koira

 

Jos joku kysyisi minulta, millainen Minca on, en tiedä osaisinko vastata yhdellä lauseella.

Minca on suuri. Todella suuri. Mutta mitä enemmän sen kanssa elää, sitä vähemmän sen koko tuntuu tärkeältä. Sen sijaan huomaan ajattelevani yhä enemmän sitä, millainen persoona tuon suuren koiran sisällä asuu.

Minca on utelias, iloinen ja välillä edelleen melkoinen pentu. Se osaa olla arvokas bernhardinkoira, mutta yhtä nopeasti se voi unohtaa arvokkuutensa ja innostua jostakin aivan tavallisesta asiasta kuin pieni koiranpentu.

Ja ehkä juuri se on yksi niistä asioista, joita siinä rakastan eniten.

Mincassa on myös paljon itsenäisyyttä. Se tarkkailee ympäristöään, kulkee pihalla omia pieniä tarkastusreittejään ja tietää hyvin, mitä omalla reviirillä tapahtuu. Metsässä se saa olla koira – haistella, tutkia ja kulkea omaan tahtiinsa.

Viime aikoina olen huomannut siinä myös uudenlaista varmuutta.

Elämä on muuttunut. Rose´n poissaolo jätti ison aukon meidän kotiimme, eikä mikään toinen koira voi sitä paikkaa täyttää. Mutta samalla Minca on kasvanut omaksi itsekseen. Ehkä se on ottanut enemmän tilaa elämässämme juuri siksi, että nyt sillä on siihen mahdollisuus.

Se ei tarkoita, että vertaisin sitä Roseen. En voisi. Jokainen koira on ainutlaatuinen.

Minca on Minca.

Mincan  kanssa olen oppinut myös sen, että koiran hyvinvointi ei aina tarkoita mahdollisimman paljon rajoituksia. Jos jokin asia tuottaa sille iloa, yritän mieluummin löytää turvallisen tavan antaa sen tehdä sitä.

Esimerkiksi pallot.

Minca rakastaa palloja. Päätin, etten ota niitä siltä pois, mutta pallon heittäminen jäi pois. Nyt se saa kantaa ja kuljettaa niitä omalla tavallaan. Pieni muutos, mutta Mincan maailmassa suuri asia.

Sama ajatus näkyy monessa muussakin asiassa. Haluamme pitää Mincan hyvässä kunnossa, mutta samalla haluamme sen saavan elää koiranelämää. Metsälenkkejä, nuuskimista,  leikkiä, lepoa ja pieniä jokapäiväisiä iloja.

Nose Work on yksi Mincan lempipuuhista. Siinä ei tarvitse olla nopea eikä voimakas. Riittää, että käyttää nenäänsä ja ratkaisee tehtävän. Ja voi sitä ilmettä, kun Minca löytää etsimänsä!

Silloin näkee selvästi, kuinka tyytyväinen koira voi olla siihen, että se saa käyttää juuri niitä taitoja, joita koiralla luonnostaan on.

Kun katson Mincaa tänään, näen suuren bernhardinkoiran.

Mutta näen myös iloisen lapsen, uskollisen ystävän, pienen vartijan, innokkaan tutkimusmatkailijan ja joskus melkoisen höntin pallonkantajan.

Ja ehkä kaikkein tärkeimpänä näen koiran, joka on opettanut minulle, ettei täydellistä koiranelämää tarvitse rakentaa suurista asioista.

Se rakentuu pienistä hetkistä. Katseesta, joka sanoo ”lähdetäänkö?”- Hännän heilautuksesta. - Märästä kuonosta.

Ja siitä valtavasta, lämpimästä päästä, joka painautuu lähelle ja muistuttaa, kuinka paljon yksi koira voi merkitä.

Minca ei ole vain suuri koira. Se on meidän Mincamme. 

Minca on ihan täydellinen . ❤️🐾