Minca on nyt harjoitellut kovasti autojen kohtaamisia tuolla lenkillä. Nyt Minca pystyy jo katsomaan paikoillaan seisten kun auto tulee ja menee ohi, aikaisemmin auton liike laukaisi sen että perään olisi pitänyt päästä. Vielä ei pysty istumaan, mutta tuo seisominenkin on jo ihan hieno asia. Tämä maaseutu elämä on joskus haastavaa kun kaikkea nähdään niin harvoin autoja, polkupyöriä, ihmisiä tai toisia koiria.
Täällä nuo suuret tapahtumat ovat luokkaa omena putoaa puusta ja orava juoksee pihan poikki ja sammakot hyppivät illalla eteisessä. Eilen illalla Harry sanoi, että eteisessä oli sammakko no ryhdyttiin sitä etsimään. Missään ei ollut sammakkoa, minä tutkin taskulampulla kaikki kaapin alustat tyhjensin kenkäpaikan ja Mincan lelulaatikot ja missään ei ollut sammakkoa. Sammutettiin valot ja kun sytytin ne hetken päästä niin siinähän se sammakko pomppi keskellä lattiaa. Onneksi nämä eivät ole rupikonnia vaan tavallisia sammakoita kun en ole varma tuosta Mincasta saattaa vaikka lipaista sammakkoa. Tosin iso rupikonna asustaa autotallissa on asunut siellä jo monta vuotta, en tiedä missä se talvehtii mutta autotallissa se pomppii tai ei voi sanoa pomppii kun se on enempi sellaista vääntämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti