Talossa elämisen jälki

 Talo on täyttynyt elämisen jäljistä, kaikkialla on leluja ja pienet tassut mennä vipeltävät paikasta toiseen ja perässä seuraa hieman isommat tassut. Tänään Minca meni ensimmäisen kerran pennun viereen samalle pedille. Minä olin niin ylpeä Mincasta.

Mielenkiintoinen havainto, ei Minca ole koskaan tuntunut minusta kovin suurelta koiralta, mutta kieltämättä nyt sellainen on tullut mieleen. Minca käy välillä poimimassa lelujen joukosta ne lelut millä pentu on viimeksi leikkinyt ja vie ne sitten omalle pedilleen makkariin.

Pentu on selvästi alkanut kotiutua, sillä hän on huomannut, että pihalla on kiviä ja käpyjä, juostaan kilpaa kumpi saa ne ensin poimittua. Ehkä pentu oppii näyttämään hampaat kun 100 kertaa päivässä kaivetaan roskia, kiviä ja käpyjä suusta.

Kyllä hän ylpeänä esitteli minulle löytämäänsä risua. Käytiin myös tutustumassa grillikatokseen ja olipas kiva peilata kuvaansa savustuspöntön kyljessä.

Mincalla on ollut aika rankkaa kun pitää siskoa vartioida mitä se nyt puuhaa.

Huh huh väsyttää

Välillä pennultakin loppuu virta ja silloin me kaikki ollaan hipihiljaa.