Draamaa pentulaatikossa

Silloin kun kaikki ei suju niin kuin pitäisi on ystävän tuki kultaakin arvokkaampaa. Kiitos Tarja kahdesta ikimuistoisesta vuorokaudesta. Yhdessä on hermoilukin helpompaa. Kaikki alkoi hienosti jos ei lasketa mukaan sitä, että Paloma päätti aloittaa vauvojen teon jo 59 vuorokauden kohdalla kun minä uskoin sen alkavan vasta muutaman päivän päästä. No olihan Paloma iso ja minun veikkaukseni oli että 10 pentua siellä on vaikka ultra kertoikin paljon vähäisemmästä määrästä. Klo oli eilen amulla vielä vaille viisi un valvotun yön jälkeen Paloma alkoi näyttää merkkejä, että oi soitettava Paloman mammalle joka oli tulossa mukaan synnytykseen. Viisitoista minuuttia ehti Tarja olla meillä kun sanoi että menen hakemaan kahvia ja Tarja jäi juttelemaan KePon kanssa. KUn tulin takaisin  alle viisi minuuttia kestävältä retkeltä kertovat tarja ja KePo että ensimmäinen tuli jo.
  Hei mistäs sinä siihen putkahdit ja kukas sinä oikein olet.
 

Syömään on kova kiire, ettei vain maitobaaria suljeta.

 Tuollakin on jättiläistisi oikea perhepitza

 Sitten minä sain seuraa ja minulle tupsahti kaveri joka alkoi myös lutkuttaa jättitissiä.

 Tuokaa tikapuut että päästään tissille ne on tuolla vuoren päällä.

 Mamman sylissä on hyvä levätä välillä

Sitten meitä olikin jo kolme

Meitä syntyi kaiken kaikkiaan 9 pentua joista yksi pieni pentu ei ollut elinkelpoinen ja hänestä tuli enkelikoira tähdeksi taivaalle. Eli yhdeksän pentu syntyi  aika hyvin tosin välit olivat välillä tuskastuttavan pitkiä meidän seuraajien mielestä. Paloma teki oikein hyvää työtä. Viimeinen pentu oli syntynyt klo 19 eilen illalla ja edelleen Paloma läähätti oli levoton ja Palomalla oli työntöpolttoja. Ei pentu ei vain onnistunut syntymään me käveltiin pimeässä ja sateessa ja tehtiin kaikki temput mitä  osattiin, mutta ei pentu ei vain syntynyt. Paloma oi tuskainen ja stressaantunut ja arvata vain saattaa, että aloimme myös Tarjan kanssa olla huolestuneita.  Vihdoin aamulla klo tuli kahdekan olimme jo yöllä varanneet ajan klo 8:00 rötgeniin, jotta nähtäisiin onko siellä todella vielä yksi pentu. Olihan se siellä, ensin ajateltiin, että se on muumioitunut ja sen takia ei liikahdakkaan eteen päin synnytyskanavassa, mutta lopulta selvisi että se oli "jättiläsipentu" joka ei vain mahtunut kulemaan kanavassa ja koska Paloma oli jo niin väsynyt Palomalla ei enää riittänyt voimia työntää tuota isoa pentua ulos.  Seuraavaksi meille varattiin sektio aika iltapäiväksi, mutta voi onnen päivää eläinlääkäriasemalla tehtiin paljon töitä ja he saivat pennun ulos ja sektiolta vältyttiin ja Paloma pääsi kotiin lepäämään. Paloma sai myös nesteytystä ja koska kalkkikramppikin jo oli uhkaamassa Paloma sai myös kalkkia liuoksena ja tällä hetkellä kaikki hyvin. Tuo viimeinen pentu oli myös menehtynyt ja siitä tuli toinen enkelipentu taivaalle. Mutta meillä tuolla pentuhuoneessa pinkoo nyt 5 tyttöä ja 3 poikaa ja niitä me Paloman kanssa yritetään hoidella.