Tulipa mieleen

Tänään posti oli tuonut uuden Kasvattajalehden ja innostuneesti ryhdyin selailemaan sen sivuja.  Jäin lukemaan juttua koiran hakereissusta joka suuntautui Ranskaan.

 Mieleen nousi hienoja muistoja omalta kahdelta reissulta kun olen koiran hakenut ulkomailta, ensimmäisenä hain Lotan  tuolta Leonberger von der Seewiese kennelistä Niederdorla nimiseltä paikkakunnalta. Kaverina oli Johanna Stoerkel joka oli hakemasa urospentua ja minä sitten narttupentua. matkaan pääsy oli hieman tuskallista sillä  sain jonkin kovan  vatsakipukohtauksen juuri kun piti lähteä ja lääkäri kielsi matkustamasta, mutta enhän minä sitä uskonut. Kipujen kourissa olin matkalla mutta olihan asia niin tärkeä, että kannatti kipujakin kärsiä. Meidät otettiin todella ystävällisesti vastaan Helmutin ja Angelan toimesta. Johanna osasi täydellisesti Saksaa joten kommunikointi oli helppoa. Viikkoa ennen kun matkamme oli sain tiedon, että pentu jonka oli tarkoituksena tulla minulle oli onnistunut syömään klemmarin ja siitä oli seurannut että suoli oli puhjennut eikä tätä pentua voitu antaa minulle, joten tilalle sain sitten Lotan.

 Kävimme noin puolen yön aikaan rokottamassa pennut jotta rokotukset olivat säännösten mukaiset kun aamulla lähdettiin kotia kohti. Pennut olivat reippaita ja ihania. Meillä oli koiraboksi joka oli kahdelle pennulle sopiva, tämä oli moneen kertaan tarkastettu. Pennut olivat boksissa ja olimme luovuttamassa niitä lentokenttäviranomaisten huostaan kun ongelmat alkoivat. Joku virkailija oli sitä mieltä että boxi on vääränlainen ja siitä alkoi tunteja kestävä rumba, soitettiin kasvattajalle, useita eläinlääkärin tarkastuksia, lentokenttäviranomaisten tarkastuksia ja minä suurimman osan aikaa lattialla kippurassa vatsakivun kourissa. Johanna selvitti asiaa viranomaisten kanssa ja vihdoin meille esitettiin ratkaisu että jos ostamme kentältä toisen boxin niin saamme koirat koneeseen, no ei siinä muu auttanut. Meille oli jo ilmoitettu että kone ei ole odattanut meitä mutta lopulta kuitenkin pääsimme koneeseen joka oli täynnä hyvin tyytymättömän näköisiä ihmisiä jotka olivat odottaneet tunnin koneen lähtöä.

 Vihdoin pääsimme matkaan ja tuota pikaa olimme Helsingin lentoasemalla, missä KePo oli meitä vastassa ja matka kotiin voi alkaa. Taigan haku olikin sitten ihan toisenlainen reissu, mistä voin kertoa huomenna.