Surun monet kasvot

Tässä on taas tullut mietittyä lemmikistä luopumista ja surun monia kasvoja. Mikä tekee lemmikistä luopumisen niin vaikeaksi  ja miksi surunmäärä on niin suuri ja tuntuu kuin koko mailma kaatuisi. Olen joutunut luopumaan monesta omasta lemmikistäni ja kasvatistani ja yhä aina se satuttaa suunnattomasti. Se on asia mihin ei totu, eikä pidä tottuakaan. Kun perheessä on koira  niin se mitä koira ihmiselle antaa on hyväksyntää ei haittaa vaikka sinulla olisi huono päivä, koirasi rakastaa sinua ehdoitta. Koira on aina iloinen tulitpa aikaisin tai myöhemmin kotiin. 

 Koira luo myös turvallisuuden tunnetta ja koira ei koskaan vaadi sinulta mitään, korkeintaan ilmestyy paikalle kun on ruokaa tarjolla tai otat hihnan käteesi, mutta silloinkin koira on tyytyväinen sinun tekemiisi ratkaisuhin. Jos päätät tehdä lyhyen lenkin sekin on koirasta ok. mutta pitkällekkin lenkille koira lähtee iloisena. Kun sinulla on paha mieli tuo kuono ilmestyy syliisi ja sinua katsovat kaksi kauneita silmää mitä olla voi.

 Luulenpa, että yksi asia  mikä saa aikaan suunnattoman kiintymyksen on tuo koiran meille antama palaute se on aina positiivistä ja lohduttavaa ei koskaan tuomitsevaa tai syyllistävää. Koira ei myöskään koskaan petä sinua, ei kerro salaisuuksia ei juoruile, ei puhu pahaa selän takana. Näihin asioihin ei yksikään ihminen koskaan pysty. Monen yksinäisen ihmisen ainoa ystävä on koira, uskollinen ja rakastava koira.

 Pitäkäämme siis huolta noista suuremmoisista ystävistämme jotka antavat meille niin paljon pyytämättä mitää korvausta.