Suuri persoona on poissa

Vili "Naukkis" 31.10.2003-5.10.2017

 Kissa mailman yksi suurista persoonista nukkui tänään ikiuneen Kissa- ja koiraklinikalla. Eläinlääkäri Jens Kraushaar käsitteli Naukkista todella kauniisti, vaikka Naukkiksen yhteistyökyky oli nolla. Syy miksi Naukkiksen vein eläinääkäriin oli että Naukkis alkoi yks kaks ontua.

 Naukkis jopa kehräsi Jensille, mutta vain silloin kun yritettiin kuunnella sydänääniä. Kehräystä ei saatu vaikenemaan joten Jens suoritti ensin kevyt nukutuksen koska sydän äänet eivät kuuluneet kehräyksen takaa.

 Naukkiksella todettiin röntgenkuvauksessa lanneristinivelessä nivelrikko (kaksi irtopalaa), cauda equina sydrooma. Vasenreisuluun pää ei ollut suora. Vasemmalla puolella todettiin myös lumbosakraalinen stenoosi (selkäydin ahtauma). Vasemmalla puolella oli myös nivelristiside poikki. Kaikkien näiden ongelmien jälkeen meille kerrottiin kolme vaihtoehtoa, leikkausta voi yrittää ristisiteen osalta, mutta ennuste on kuitenkin huono, koska muitakin ongelmia on paljon. Kaksi annetaan kissalle voimakas jatkuva kipulääkitys mutta sillä ei voi taata että kissa ei tuntisi kipuja ja kolmantena vaihtoehtona eutanasia. No meille oli vain yksi vaihtoehto. Olen luvannut , että minun eläinteni ei tarvitse kärsiä ja nyt on Naukkiksenkin hyvä olla ei ole kipuja.

Naukkis oli kissojen aatelia, meidän oma kotiterroristi, mailman kiltein ja ihanin kissa jos asiat sujuivat niin kuin Naukkis halusi, mutta kyllä piikkipussi heilahti jos joku oli mennyt nukkumaan Naukkiksen paikalle, tai jos uskalsit mennä siirtämään Naukkista. Syliin tultiin kun itse haluttiin. Joka aamu kun Harry lähti töihin kiipesi Naukkis minun viereeni nukkumaan ja sain joka aamuisen päähieronnan tahdoin tai en. Jos Naukkis nukkui sängyssä voit unohtaa sängyn petaamisen sillä sellainen sähinä alkoi kun lähestyit sänkyä. Naukkis ei myöskään koiria kumarrellut, vaan rohkeasti aina kohti ja koirat perääntyivät ja oppivat pian että tuota kissaa ei kannata ärsyttää. Muistan myös ikuisesti viimeisen kerran kun mentiin rokotuksille ja Naukkis teki temput mitkä teki joka kerta, kakkasi ja pissasi laatikkoonsa, murisi, raapi ja sähisi. Eläinlääkäri yritti aikansa rokottaa mutta ei päässyt lähellekkään. Totesi lopuksi että älkää koskaan tuoko tätä kissaa minulle rokotettavaksi. Tänään Jensin sairaskertomuksessa kuitenkin lukee :"Naukkis on ystävällinen, kehrätä. Naukkis sai nukahtaa minun syliini ja yhdessä KePon kanssa hautasimme hänet mustikan varpujen hellään syliin Neste Oilin viereen.
 Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää