Kasvatajan arkea

Kiva on kertoa kun kasvatit tuottavat ilonhetkiä, mutta aina uutiset eivät ole iloisia. Tämä vko on tuonut  erilaisia uutisia monelta kasvatiltani. Juoksun jälkeinen elämä voi olla nuorella koiralla joskus niin vaikeaa kun ollaan isoja ja kuitenkaan ei olla, ruoka ei tahdo maistua herkkua vain pitäisi olla ja sekään ei maistu. Ollaan hieman apaattisia ja saadaan emännät ja isännät hermostumaan. Välillä ollaan sitten niin riehkasta, sillä kaikki opitut asiat unohtuvat yks kaks ja ollaan niin pentua hypitään päälle ja riekutaan kuin pentuna ja saadaan omistajille harmaita hiuksia. Korvatulehduskin on piinannut ja entäs sitten kun jostain on tullut ylimääräisiä vuokralaisia niitä täitä. Närästystäkin on ollut  ja sekin saa emännän ja isännän hermostumaan. Omistajan yöunetkin voivat jäädä vähäseksi kun rampataa sisään ulos kaiken yötä, tiedän että se on raivostuttavaa koska meidän Keela harrastaa sitä ihan huvikseen. Loppuhuipennuksena tälle vkolle oli sitten se, että olin kaksi viikkoa sitten lähettänyt kiveskorvauksen uroksesta kun kivekset eivät olleet laskeutuneet ja tänään huomasin että hassu juttu rahat olivat palautuneet tililleni takaisin, ei muuta kuin tarkistamaan tilinumeroa, no ihan olin oikealle tilille rahat maksanut, ei pysty ymmärtämään missä olivat kaksi vkoa seilanneet ja nyt löytäneet takaisin minun tililleni, ei muuta kuin uusinta lähetys, katsotaan nyt löytäisivätkö perille? Kasvattajana olen yrittänyt ratkoa kaikkia näitä ongelmia ja kertoa miten näistä päästäisiin eteenpäin ja eroon, aina ei ole ihan helppoa mutta yrittää täytyy.

 Onneksi nuo asiat ovat kaikki eri koirilla eivätkä kaikki samalla koiralla. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu Ongelma vain puoliongelmaa.

 Joka tapauksessa nuo koirat ovat meille niin rakkaita että se on se syy miksi huoli on suuri kun jokin asia ei mene odotetulla tavalla.

Taiga