Vuosi 2017

Tänä vuonna ei tule vuosikatsausta, koska en halua kirjoittaa kaikkia niitä surullisia asioita tähän mitä tänä vuonna on tapahtunut. Kutsuttakoon tätä vuotta vaikka luopumisen vuodeksi. Luopuminen ei aina ole helppoa, mutta niinhän sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu joten sitä odotellessa. Fiilikset on nyt vain jotenkin pohjalukemissa. Otin tänään ihania kuvia ja ne onnistuivat hyvin siihen asti kun tulin sisälle ja ryhdyin siirtämään niitä koneelle ja huomasin, että kuvat oli otettu ilman muistikorttia joten se siitä sitten. Isäni aina sanoi, että elämässä hyviä ja huonoja asioita on yhtä paljon joten jossain kohden ne hyvätkin sitten suorastaan ruuhkauttavat elämäni. Mieheni osaa sitten hyvin lohduttaa kun olen mieli maassa ja pohdin tulevaisuuttani, sillä hän ehdotti että voisin vaikka aloittaa harrastamaan sienestyst. Siis mitä sienestystä ei ihan voi verrata koirankasvattamiseen, no ne miehet.

Muru

Rakkauspakkaus

Me yhdessä

Taigurini

Kauniita unia kaikille