Varoituksen sana

Taas on tullut todistettua ihmisten ajattelemattomuus ja välinpitämättömyys. Luontoon heitetään jopa vaarallista materiaalia suoraan  poluille mitä ihmiset ja eläimet kulkevat. Ihmien parasystävä ei pysty tunnistamaan vaaraa metsässä eikä myöskään kadulla, sama koskee myös lapsia.

 Onneksi Nukan emäntä huomasi nuo luontoon heietyt lasit, ennenkuin Nuka ehti astua niihin. Koiran anturat vahingoittuvat helposti ja antura haavat paranevat hitaasti. Myös metsän eläimet  voivat vahingoittaa itsensä ja heitä ei sitten ole kukaan edes hoitamassa vaan joutuvat kärsimään kivusta pitkiäkin aikoja ja saattavat jopa menehtyä.

Onneksi Nukan hauska metsälenkki sai hyvän päätöksen

Koska se koululainen oikein pääsee kotiin?

Nyt tuolla näkyy mun kaveri tulossa kotiin. Miksi ihmeessä koirat eivät voi mennä mukaan kouluun.

 

Kato mamma mikä mulla on mä yritin saada sen kokonaan suuhun.

Tästäkin ihanasta kuvasta saadaan varoituksen sana myös aikaiseksi. Sirin emäntä onkin asian tunnistanut ja Siri on saanut nauttia lahjaluustaan vain emännän valvovien silmien alla. Solmuluissa on se ongelma, että koira kaluaa helposti solmun irti ja ahneuksissaan sitten nielaisee sen kokonaan ja solmu jää helposti tukkeeksi hengitysteihin ja koira saattaa tukehtua. Valvottuna toki voi antaa koiran syödä jos tuollainen luu on kairalle tullut vaikka lahjaksi mutta suosittelen puruluita ilman solmuja.

Nämä kiipeilevät koirat ovat myös joskus haasteellisia. Meillä Taiga on pienestä pitäen kiivennyt kaikkialle mihin se on ollut mahdollista. Yhden vaaratekijän pihallamme muodostaa trampoliini, pitää aina muistaa tarkistaa että tuo sininen suojus on tukevasti paikoillaan etteivät koiran tassut mene vieterien väliin, onneksi sellaista ei ole koskaan sattunut mutta ongelma on hyvä tiedostaa.