Pitäiskö joskus miettiä

Joskus pitäisi miettiä, että mitä sitä koirilleen opettaa. Kuvasin Taigaa ja huomasin kyllä kun Taiga katseli  vieressä olevan kivenlohkareen suuntaan mutta kuittasin sen naurulla ja sanoin että tuonne pääsee Pilvi korkeintaan ja hupsista siellä Taiga oli ja minä olin saada syänpysähdyksen koska selvästi harkitsi hyppäämistä alas. 
 

Siis tässäkö mun pitää seistä?

Mamma tässä se kivi on

No kuuleppas Taiga et sinä siitä voi kiivetä.

Miten niin en voi?

APUA ole varovainen mitän sä sinne pääsit?

Mä voin hypätä alas. Et todellakaan hyppää ODOTA.

Onneksi koirani kuuntelevat minua ja toimivat käsimerkeilläkin ja sain koiran turvallisesti alas. Kun on opettanut koiransa hyppimään kivien päälle niin sitä sitten saa mitä tilaa.... Kaikki tapahtui niin nopeasti että en ehtinyt tuota vuorikaurista edes kieltää koska en voinut kuvitella että pääsee mitenkään lähes sileää kiven reunaa ylös korkeuksiin.

Ei mikään pieni kivi yletyn itse  nipin napin kdet ylhäällä kiven puoleen väliin.

Mitäpäs ei koirani teksi että mamma saa ottaa kuvia. No kuvaus kyllä loppui lyhyeen ja tärkeintä oli että sain koiran alas ennenkuin päättää tosiaan loikata tuolta korkeuksista. Yleensä minä pyydän koiraa kiipeämään jollekkin kivelle, mutta nyt Taiga oli niin omatoiminen.