Satujen metsä

Tänään lähdimme taas seikkailemaan tuonne satumaiseen metsään. Tällä kertaa kuitenkin Parhaat kuvat jäi ottamatta koska Keela ei oikein osaa kuvata. Aiheena olisi ollut minun uppoaminen hankeen jossa pyörin kuin sittiäinen kesällä, joka joutuu yllättäen selälleen. Metsän kansa oli pukeutunut valkoiseen juhlapukuun. Metsän kansa kantoi juhla-asujaan ylväinä.

 Siellä seisoi kuusiston perhe muiden joukossa isä, äiti ja lapsi.

Jokaisella on oma tyylinsä pukeutua ja kuitenkin kaikki ovat valinneet puhtaan valkean asun.

Rouva on valinnut itselleen kauniin lumipuuhkan ja kantaa sitä erittäin tyylikkäänä. Romantiikkaakin löytyy siellä seisotaan käsi kädessä.

Pidän sua kädestä kun niin tykkään susta.

Käydään yhdessä aina käymme aina rinnakkain.

Jotkut pukeutuvat hieman paljastavammin kuin toiset ja sekin on sallittua.

Harsounelma

Pipo on aina trendikäs asuste.

On myös heitä jotka haluavat pukeutua hieman peittävämmin.

 Kulkiessani Keelan kanssa metsän halki odotin vain koska lumikuningatar porhaltaa ohi jäisellä reellään.

Koira joka kulkee minun polkujani

Mamma kyllä mä yritin, mutta tää on ihan umpikuja

Täällä ei taida olla metsänmiestä tekemässä lumitöitä.

 Loppujen lopuksi pääsimme pois metsästä ja aivan oikein siinä ne olivat reen jäljet, varmaan oli lumikuningatar ajellut jäisellä reellä pitkin raittia. Onneksi olimme metsän suojassa, niin emme joutuneet hänen kylmään kyytiinsä.