Koirien iloa

Aamusta lähdettiin taas lenkkeilemään ja ensimmäisenä olivat vuorossa Taiga ja Rosé.

Mamma ei me tarvita sua mä voin viedä Taigan metsään. On se Rosé reipas nuori neito.

Kyllä pusikko on ryskynyt tänään. Erityisen ylpeä olin Rosésta ja Keelasta kun yllättäen metsästä eteemme ilmestyi sienestäjä ja irrallinen koira. Matkaa meihin oli parikymmentä metriä. Sienestäjä alkoi pyydystää omaa koiraansa  kiinni. Ja minä tiesin että jos koirat päättävät lähteä katsomaan vieraita niin kahta en yhtäaikaa saa kiinni, joten päätin huikata vain iloisesti mennään ja kääntää selkäni sienestäjälle. Keela ja Rosé seurasivat minua eivätkä lähteneet katsomaan vierasta koiraa ja sienestäjää. Kun päästiin kotiin kumpikin sai ison herkun hienosta käytöksestä. Tässä  oli nyt kuvia Rosésta ja huomenna laitetaan lisää yhteiskuvia.