Mystiikkaa tähän päivään

 Tänään lähdettiin kavereiden kutsumana mystiikka retkelle. 

Suuntana olikin Vehmaa mistä löytyi seuraavan lainen viehättävä paikka.

Tila oli täynnä suitsukkeiden tuoksua ja miehiämme selvästi ahdisti ja he tarvitsivat raitista ilmaa (= olivat tupakalla). Me naiset sen sijaan viihdyttiin oikein hyvin tuolla puodissa.

Minä olen niin heikkona tuollaisiin kauppoihin, että pitihän sitä jotain ostaa mukaankin . Ostin teetä.

Kiinanruusu - appelsiini tee

Tee on erittäin mielenkiintoisen makuista, ei pahaa eikä oikein minkään sellaisen makuista mitä voisin kuvailla. Teepussissa oli mietelause  elä ja naura - naura ja elä - voi hyvin.

Ainoastaan kolme kiveä ostin mukaan mutta ne ovatkin aivan ihania , ehdoton suosikkini on lumihiutaleobsidiaani joka on tuo missä on valkoisia pilkkuja. Kiveen liitetään seuraavia ominaisuuksia.

Lumihiutaleobsidiaania pidetään tasapainon ja rauhoittumisen kivenä. Sen uskotaan:

• auttavan päästämään irti vanhoista tavoista ja ajatuksista
• tuovan selkeyttä vaikeisiin tilanteisiin
• lisäävän kärsivällisyyttä ja sisäistä rauhaa
• suojaavan negatiiviselta energialta
• auttavan löytämään vahvuuksia myös vaikeiden kokemusten jälkeen.

Sitten on tuo vihreä kivi joka on nimeltään vihreä aventuriini ja siihen liitetään seuraavat ominaisuudet.

Vihreää aventuriinia kutsutaan usein "onnen kiveksi". Sille liitetään esimerkiksi:

• hyvän onnen ja uusien mahdollisuuksien houkutteleminen
• optimismi ja elämänilo
• sydämen alueen tasapaino ja myötätunto
• stressin lievittäminen
• rohkeus tehdä uusia päätöksiä.

Kolmantena mukaani lähti tuo mustakivi joka on musta onyksi ja sen ominaisuudet ovat:

Mustaa onyksia pidetään voiman ja suojan kivenä. Sen uskotaan:

• vahvistavan henkistä kestävyyttä
• lisäävän itsehillintää ja keskittymiskykyä
• antavan rohkeutta kohdata haasteita
• suojaavan kielteisiltä vaikutteilta
• auttavan pysymään rauhallisena paineen alla.

Kivien lisäksi ostin enkelikortit koska ne ovat niin kauniit ja niissä on ihania elämän viisauksia. Ihan ilman koiruuksia ei päivä mennyt vaan tapasin Taigan lapsen Lumon lapsen Heron.

Kuvassa "tarhapöllö" ja leonberginkoira Hero

Kun tultiin kotiin niin Minca ei saanut kuonoaan irti minusta niin oli paljon Heron tuoksuja kotiin tuomisina.