Joululahja valvojaiset

 Tänään on sitten hoidettu osuus joululahjavalvojaiset ja kaikki hankitut lahjat ovat saaneet jouluisen kääreen ympärilleen ja odottavat vain pääsyä pukin matkaan. Jouluruuat on suunniteltu ja mietitty mitä teen itse ja mitä sitten ostan valmiina. Veljeni on luvannut huolehtia tuosta kalapuolesta , kiitos siitä hänelle. Äidin nouto sovittu, veljeni hoitaa senkin asian, kiitos siitä hänelle. Joulukuusen haku mietitty ja löydetty hyvä paikka mistä kuusi lauantaina noudetaan. Koirien ruokatilaus tehty ja ruokien nouto maanantaina. Yksi asia jäi vaivaamaan tänään, löysin ihanan pitkän maton ja olisi pitänyt se ostaa, mutta kun en ostanut niin sitten menen sen huomenna hakemaan, ei ehkä ihan koiraperheen matto, mutta kaunis minun mielestäni, joten sen haluan. Ensi viikko näyttää hieman tapahtumarikkaalta, siihen kuuluu siis koirien ruokien nouto, Tampereella piipahtaminen, salilla käynti x 3, koirien tehosterokotuskäynti, joulukuusen haku, äidin tulo japisteenä i:n päälle ristiäiset.

Hyvää itsenäisyyspäivää

 Yksi hienoimmista juhlista on Suomen itsenäisyyspäivä ja sitä ollaan vietetty yhdessä perhepiirissä tänä vuonna.

Tämä kortti toimii joka vuosi yhtä hyvin, Taiga siinä katselee. 💖Vähän ollaan herkuteltukin tänään.

Suomen lippu on hulmunnut tuulessa ja ulkotulet luoneet valoaan pimeyteen.

Muutenkin on otettu rennosti ja esim. Minca on lukenut se on hyvä harrastus.

En mä osaa lukea mä katselen kuvia. No miksi siitä lehdestä sitten puuttuu pala? Nyt en yhtään ymmärrä mistä puhut.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ystävillemme.

City

Hieman on vielä lunta jäljellä joten piti ottaa lumikuvat. Mincahan ei oikein poseeraa joten täytyi ottaa sitten ne kuvat puskasta.

Rose´ei halunnut metsään vaan hän halusi harrastaa  city-kävelyä, joten sitten mentiin Rose´n halujen mukaan.

No eihän nämä maisemat oikein kaupunkinäkymiä ole vaikka kaupungissa ollaankin ja päätietä pitkin kuljettiin. Miten sitä osaisikaan muun laisessa maisemassa asustaa kun on näihin tottunut.Nyt valmistaudutaan itsenäisyyspäivän viettoon.
 

Valokuvausta

  Minca joka ei osaa vielä rauhoittua valokuvausta varten ei ymmärrä sitä ollenkaan että Rose´istuu kuvattavana ja ainahan voi vaikuttaa siihen että kuvista tulee hieman vauhdikkaampia.

Olenko mamma nyt nätisti ja tuleeko hyvä kuva. Juu olet nätisti odota mamma ottaa kuvan.

Yllätys, yllätys mäkin tulen kuvaan mukaa siirry että mä mahdun.

Läpsistä tämä on korvapuusti eihän sattunut yhtään?

Näytä sun hampaat ja kieli, ono ne puhtaat?

Mä niin tykkään susta, mä pussaan sua korvaan.

Mur mur täältä tulee hirmuinen rölli, kohta Rose´varmasti hymyilee.

Kato mä olen bambi ja mä hyppään ja loikkaan tästä ohi.

 Voitko lopettaa tuon pelleilyn, mamma yrittää ottaa musta nätin kuvan.

Mamma ota nyt musta nätti kuva eikä Rose´sta ollenkaan kun se ei osaa olla valokuvissa.

Miten meni niin kuin omasta mielestä.

 Tänään lähdettiin sitten pitkästä aikaa kunnon lenkille ja olisi voinut luulla, että se on aivan ihanaa no olihan se ihanaa kun tallusteltiin metsän siimekseen, mutta....  Mistä kummasta se nainen ja karhukoira siihen meidän nenän eteen pöllähtivät, Minca pitkässä hihnassa joten ei mitään mahdollisuuksia estää häntä ryntäämästä tutustumaan vastaan tulijoihin. En pystynyt pitämään häntä, no ei lienee ihme kun painaa enemmän kuin minä. Huusin anteeksi, mutta  me tullaan nyt katsomaan teitä läheltä. Nainen oli ihan että ei haittaa ei tämä koira ole aggressiivinen se vaan haukkuu vieraita koiria. No ei Mincakaan ole vihainen mutta hän on iso, eikä Mincaa niin kiinnostanut se vieras koira, mutta vieras täti sitten sai pidellä puusta kiinni että pysyi pystyssä kun Minca päätti nojailla häneen ja huiskia hännällä, onneksi ei hyppinyt. Kyllä minä taas niin häpesin kun en saa koiraani hallittua. Eikä se ole Mincan syy että on nuori ja rakastaa kaikkia eikä muista vielä kuunnella minua. 

Sairastuvalta iltaa

 Kovin tuntuu tuo kunto vaihtelevan, tänään oli taas päivä että ei jaksanut kuin olla olemassa. Huomenna on toivottavasti hyvä päivä ei tästä muuten elämä iloksi muutu. Huonoa omaatuntoani parantaakseni koirat ovat saaneet tänään herkutella ja jyrsiä puruluita. Taas on se fiilis, että on tosi surkea koiranomistaja.

Jäädään henkiin

 Flunssainen olo alkaa helpottaa ja kurkku on enää hieman kipeä sekä ääni on olematon, mutta Harryllä on ollut rauhallista kun olen ollut hiljaa eikä ole tehnyt tiukkaakaan. Olen yrittänyt levätä mahdollisimman paljon, mutta kaksi turhautunutta hoitajaa on tehnyt siitä enemmän kuin haasteellista. Kummankin pitää maata minun päälläni ja siinä sitten leikitään hainhammas leikkiä, joten jos et olisi jo kipeä niin ainakin tuon jälkeen on mustelmia joka paikassa. No oma on syyni kun en ole jaksanut viedä heitä lenkille tuonne vesisateeseen. Huomenna täytyy herätä henkiin ja aloittaa jouluvalmistelut ettei tule kiire.

En oikein tiedä voiko ikä tehdä tämän että sairaudet tarttuvat minuun helpommin kuin ennen, jolloin en koskaan ollut sairaana ja nytkin tunsin olevani todella kipeä vai onko kipukynnykseni alentunut. Nyt on kuitenkin aika taas tervehtyä ja ryhtyä puuhiin ja viedä koirat metsään huomenna.

Aina voi oppia jotain uutta olen monta vuotta toivonut, että oppisin sen verran valokuvan käsittelyä, että osaisin poistaa koirakuvasti häiritsevän hihnan. Ei vain ole onnistunut, kunnes vihdoin ymmärsin miten se tehdään ja ohjelmakin löytyi omalta koneelta.

Simsala bim ei hihnaa, no kuva ei muuten ole mikään hyvä, mutta kun ei ollut muita harjoitus kuvia nyt tarjolla.