Varattu

 Tänään sain vihdoin varattua Mincalle rokotusajan ja viikon päästä mennään katsomaan meidän luottoeläinlääkäri Kaisaa.

Minca tekee selvästi toista juoksuaan, lenkillä merkkaillaan koko ajan. No edellinen juoksu olikin syyskuun alussa joten johan se seuraava tekee tuloaan. Minusta on aina niin ihana tulla kotiin kun Minca tervehtii niin maltillisesti, etteivät tassut nouse lattiasta, toki Rose´kin jo malttaa pitää tassut lattiassa eikä pompi pystyyn ihmistä vasten kuten teki pentuna.

Viikko on taa lopuillaan ja huomenna sitten on jo lauantai,

Sabotaasi

 Kuinkahan monta vuotta menee ennen kuin Minca ja Rose´istuvat kauniisti vierekkäin valokuvassa. Joka kerta kun kuvaan koiria niin luulen, että kyllähän ne nyt saa vierekkäin istumaan hetkeksi ja tässä taas lopputulos.

En muuten ole tulossa Rose´n kanssa kuvaan.

Huhuu täällä mä olen.

No niin tästä ei taas tule mitään kun Minca pelleilee tuumaa Rose´.

Jipii, täällä mä olen mukana kuvassa, onko nyt hyvä?

On se mainio kakara jolla on aina pilke silmäkulmassa ja ennen kaikkea hänellä on se oma tahto.

Älä mökötä tule leikkimään

Valoisaa

 Ihana kun klo 18 oli vielä niin valoisaa, että voitiin tehdä koirien kanssa metsälenkki. Tosin säätiedotuksessa sanottiin että talvi tulee takaisin, siitä en tykkää.

Minca tekee selvästi toista juoksuaan sen verran merkkailee tuolla lenkillä. Nenän käyttö on myös tosi runsasta ja mennään jokaisen hajun perässä.

Pakko kertoa vielä seuraavaa. Minca ja Rose´saivat eilen molemmat sellaiset isot pehmorotat ja illalla kun oltiin menossa nukkumaan oli Minca ominut molemmat rotat ja nukkui ne suussa. Aamulla heräsin siihen, että poskeni alla oli jotain märkää ja kun katsoin oli toinen lussutettu pehmorotta tuota minun poskeni alle 😱 no olihan se varmasti kauniisti ajateltu, että mammakin tarvii rotan viereensä.

Raivaaja

 Minca on aikamoinen raivaaja tyyppi, ei risut eikä mitkään esteet haittaa siitä mennään mistä on aiottukin mitään ei kierretä.

Lenkillä tämä raivaaja ottaa mukaan kaiken mitä jaksaa kantaa ja sitten mennään hihnat solmussa.

Metsässä oli tosi mukavaa ja Minca tekikin oman kierroksen kun siihen kerran tuli mahdollisuus.

Vaikka Minca alkaa hallita tuon hihnakävelyn jo jotenkuten niin se on kuitenkin taidetta. Minca kulkee edellä koska muuten hihna kiristyy jos Rose´saa mennä edellä. Rose´ei saa tulla liian lähelle, koska silloin MInca kääntyy ja alkaa pyytää Roseá leikkiin. Rose´ei myöskään saa jäädä liian kauaksi, koska silloin Minca on varma että Rose´menee jotain eri reittiä, Rose´n pitää olla tietyn välimatkan päässä näkyvissä. Myöskin Rose´alkaa piipata jos Minca menee liian kauaksi. Meille ihmisille tässä on haastetta säädellä tuo välimatka oikein.

Niin iloinen ja muistoissa

 Tasan neljä vuotta sitten koimme suurta iloa  ja pahinta painajaista Parsaklaanin kennelissä, jossa olin auttamassa kun Lumon pennut alkoivat syntyä. Pakko oli lukea vuoden 2021 maaliskuun päivitys mitä kaikkea silloin tapahtui ja silloin tosiaan tapahtui, ihan kyyneleet tulivat silmiin lukiessani Marja-Liisan kertomusta tapahtumista.  Tästä pentueesta olin hyvin iloinen sillä Lumohan on meidän Taigan tytär ja hänen pentueessaan  jatkui Belunan kennelin kasvatustyö. Lähellä kuitenkin oli ettei Lumon elämä päättynyt ja hyvin lähellä se oli, mutta Lumo oli taistelija ja hän selvisi ja myös pennut selvisivät ja kaikista vastoinkäymisistä huolimatta Lumo oli mitä parhain äiti pennuille. Tänään nuo pallerot täyttävät jo 4 vuotta. Onnea koko porukalle.

Sitten muistoista takaisin tähän päivään. Ollaan oikein tehotreenattu Mincan  kanssa tuota hihnakävelyä, koska onhan se naurettavaa, että ei hallitse omaa koiraansa kunnolla. Tänään ja eilen mentiin jo lähellä sitä mitä koiraltani haluan kun hän on hihnan päässä. Pihalle kun tultiin niin taas alkoi leikit, en kyllä tiedä mitään muuta niin hauskaa kuin seurata noiden kahden leikkiä. 

Aivan ihana katsoa kun Minca yrittää kaikin tavoin saada Rose´n innostumaan leikkimisestä, aluksi Rose´ei innostu, mutta koska Minca ei ole luovuttaja niin saa kuin saakin Rose´n joka kerta mukaan painimaan.

Erilainen päivä

 Tänään noustiin ylös ennen aurinkoa, no aurinko ei noussut ollenkaan. Lähdettiin heti valon saavuttua koirien kanssa lenkille ja tänään olikin oikein hyvä lenkki. Sitten alkoi meidän ihmisten laatuaika ja me lähdettiin yhdessä kohti Poria.

Käytiin Karhu-hallissa MotorShow messuilla. Tällä kertaa minäkin pääsin mukaan, oli ihan mukava päivä. Tullessa poikettiin Raumalla ja käytiin siellä syömässä. Koirilla kaikki hyvin kun tultiin kotiin kumpikin kömpi nukkumasta venytellen, ei ollut kiire minnekään. Ehkä koirillekin on hyväksi välillä tuollainen pitempi vapaa jolloin saa rauhassa lepäillä eikä tarvi tassuttaa meidän perässä koko päivää.

Hyvää syntymäpäivää

 Raskas mieheni  vietti tänään syntymäpäivää ja sitä juhlittiin porukalla Harryn tyttärien perheiden kanssa. Pienet jalat vipelsivät ja koiria piti käydä jatkuvasti katsomassa ja Roseá halattiinkin, Mincaa en uskaltanut päästää lähikontaktiin kun on niin suuri, että pikkumiehen mielestä on heppa. Tein miehelleni lämpöisen lahjan.

Älkää kysykö miksi halusin tehdä kakkasukat ja vaaleanpunaiset 😂

Juhlahumussa sitten koirien ruoka-aika venähti ja kyllä ruoka hävisi kupeista kun se tarjoiltiin myöhässä. Tässä juhlapäivän kuulumiset.