Niin iloinen ja muistoissa

 Tasan neljä vuotta sitten koimme suurta iloa  ja pahinta painajaista Parsaklaanin kennelissä, jossa olin auttamassa kun Lumon pennut alkoivat syntyä. Pakko oli lukea vuoden 2021 maaliskuun päivitys mitä kaikkea silloin tapahtui ja silloin tosiaan tapahtui, ihan kyyneleet tulivat silmiin lukiessani Marja-Liisan kertomusta tapahtumista.  Tästä pentueesta olin hyvin iloinen sillä Lumohan on meidän Taigan tytär ja hänen pentueessaan  jatkui Belunan kennelin kasvatustyö. Lähellä kuitenkin oli ettei Lumon elämä päättynyt ja hyvin lähellä se oli, mutta Lumo oli taistelija ja hän selvisi ja myös pennut selvisivät ja kaikista vastoinkäymisistä huolimatta Lumo oli mitä parhain äiti pennuille. Tänään nuo pallerot täyttävät jo 4 vuotta. Onnea koko porukalle.

Sitten muistoista takaisin tähän päivään. Ollaan oikein tehotreenattu Mincan  kanssa tuota hihnakävelyä, koska onhan se naurettavaa, että ei hallitse omaa koiraansa kunnolla. Tänään ja eilen mentiin jo lähellä sitä mitä koiraltani haluan kun hän on hihnan päässä. Pihalle kun tultiin niin taas alkoi leikit, en kyllä tiedä mitään muuta niin hauskaa kuin seurata noiden kahden leikkiä. 

Aivan ihana katsoa kun Minca yrittää kaikin tavoin saada Rose´n innostumaan leikkimisestä, aluksi Rose´ei innostu, mutta koska Minca ei ole luovuttaja niin saa kuin saakin Rose´n joka kerta mukaan painimaan.