Syysretki

 Käytiin äidin kanssa syysretkellä ja tällä kertaa suunnistettiin Kellokoskelle paikkaan Kellokosken ruukki ja siellä käytiin syömässä aivan ihanassa paikassa nimeltään Kinuskilla. Hyvää ruokaa tunnelmallinen ympäristö hyvää palvelua ja mikä alue aivan ihana. Suurimmat korvapuustit mitä olen koskaan nähnyt ja mitä kakkuja.Suosittelen.

Kakkujen rakastajan paratiisi

Ihana värikäs salaattipöytä

Olipas samettista maukasta porkkana-kookoskeittoa.

Kesäpiha suorastaan loisti ruskan väreissä.

Aivan ihastuttava alue ja paljon olisi ollut vielä katsottavaa, kosken kuohut, pato ja paljon historian havinaa. Täytyy tehdä uusi retki ensi kesänä. Sitten ajateltiin äidin kanssa, että mennäänpä paluumatkalla katsomaan minun lapsuuden maisemia Talmaan jossa mm. olen kouluni aloittanut no olipas maisemat muuttuneet 63 vuodess, me ei nähty mitään muuta tuttua kuin nimikyltti Talma. Päätettiin sitten suunnistaa Porvooseen, käytiin viemässä kynttilät isän haudalle ja sitten mentiin katsomaan vanhan sillan korjaustyötä. Lapsuuden maisema tämäkin.

Pahinta tällä hetkellä on katsoa tuon pienen koiran surua ja ihmetystä Itse vielä illalla tein suuren virheen. Minulla on ollut tapana iltaisin aina huutaa ennen nukkumaan menoa : "Koirat pissalle" Minca on yleensä eteisessä odottelemassa ja Rose´nukkui jo makkarissa mistä sitten tuli. Minca odotti aina ovella, että Rose´tulee ja menee edellä ja kun Minca nyt kuuli tämän kutsun niin aivan kuin valo olisi syttynyt silmiin ja hän ryntää odottamaan ja katsomaan tuleehan Rose´tuolta nyt kun mamma kutsuu, ei tullut ja Minca ei meinannut millään ymmärtää että ei tule kaveri vaan kahdestaan mamman kanssa mennään.

Tänään taivaskin on itkenyt ja koko päivä on ollut surullisen harmaa, olemme kuunnelleet kaunista musiikkia ja syöneet tai Minca puruherkkuja ja olleet yhdessä lähekkäin. Kiitos kaikille ihmiselle joita meidän suru on koskettanut ja olette eläneet mukana menetystämme.

Cardamine`s Julie Rose´(9.2.2019 -3.10.2025)

Olin sopinut äitini kanssa, että matkustan torstai iltana Porvooseen ja Harry jää hoitamaan Roseá ja Mincaa. Rose´saatteli minut portille ja annoin hänelle puruherkun ja hän jäi istumaan ja katsomaan kun lähdin. En arvannut, että se oli viimeinen kerta kun tapasimme ja sain katsoa syvälle Rose´n kauniisiin silmiin. 

Perjantai aamuna Harry soitti minulle, että Rose´ei herännyt uniltaan vaan on nukkunut yön aikana ikiuneen. Kuulet nuo julmat sanat, mutta et vain ymmärrä mitä sinulle sanotaan. Samalla hetkellä tajusin, että olin herännyt yöllä 04.04 johonkin mikä säikäytti minut hereille ja sen jälkeen en pystynyt enää nukkumaan, olen varma että tuo oli hetki jolloin Rose´jätti tämän mailman.

Kun Rose´ensimmäisen kerran tepasteli pihallemme niin tiesimme heti, että siinä ei ole mikään pikku rinsessa vaan siinä on kasvamassa kuningatar. Se piti kyllä paikkansa, Rose´oli aivan erityislaatuinen pakkaus ja elämämme on muistoja täynnä. Kiitos kasvattaja Mia tästä ihanasta koirasta joka jätti tassun jäljen kaikkialle missä liikkui.

Rose´oli asunut meillä vajaa kaksi tuntia kun eteisen muovimattoon oli ilmestynyt kahden kämmenen kokoinen reikä ja siitä se yhteiselämä alkoi. Rose´oli sosiaalinen jos halusi mutta hän valitsi itse ne ihmiset ja eläimet jotka hän hyväksyi. muut olivat pelkkää ilmaa ja se ilmeni siten, että kun en katso niin sitä ei ole olemassa.

Keelan suureksi harmiksi hänen äitinsä Taiga rakasti tuota pientä riiviötä ja Keela katseli etäältä miten hänen äitinsä leikki tuon pennun kanssa.

Rose´n erityistaito oli se, että vesiletkuista syntyi hetkessä sadettajia. Meillä ei ole koskaan ollut niin monta vesiletkua täynnä reikiä kuin Rose´n jäljiltä.

Rose´olisi varmasti pärjännyt näyttelyissäkin, mutta hammaspuutoksen takia emme niihin pentuajan jälkeen osallistuneet. Rose´suoritti myös Kennelliiton kaverikoira "tutkinnon" ja toimia siis myös kaverikoirana. Se ei kuitenkaan ollut Rose´n juttu kahdesta syystä. Toinen oli se, että hän seurusteli vain omasta mielestään kivojen ihmisten kanssa ja toiseksi jos lattiassa sattui olemaan vaikka maton saumoja niin Rose´päätti että oli aivan liian vaarallista ylittää ne.

Herätimme kyseenalaista huomiota eläinlääkäriasemalla kun Roseá 7 kk ikäisen pisti heinä silmään ja aseman lattia oli tehty muovilaatoista joten saumoja oli ja Rose´ei suostunut liikkumaan lattialla joten pyysin lupaa että sain raahata vaihtomattoja pitkin klinikkaa ja Rose´kulki kuin kuningatar mattoja pitkin ja sitten taas takaisin päin sama homma.

Oli meillä monia koiranpetejäkin joka huoneessa, mutta sen jälkeen kun Rose´pääsi ensimmäisen kerran sohvalle itse niin siitä tuli hänen nukkuma paikkansa ja siihen sohvalle hän myös nukkui ikiuneen. 

Rose´oli myös koira joka tykkäsi valokuvaamisesta hänellä oli aina kärsivällisyyttä nököttää kuvattavana kun vain sanoin mamma ottaa kuvan. Rose´lla oli myös pikkuinen kaveri Pilvi. Pilvi tykkäsi Rose´sta ja yhdessä he puuhasivat milloin mitäkin.

Kun Keelan äiti Taiga kuoli oli Rose´se joka otti Keelan hoiviinsa ja yritti saada Keelan pois murheen laaksosta.

Rose´n elämään mahtui monta menetystä, mutta eniten Rose´suri Keelaa ja sen takia teinkin sitten päätöksen että Rose´tarvitsee kaverin. No Rose´han ei voinut sietää Mincaa kuukauteen. Rose´ei nähnytkään että Minca on olemassa.

Kuukauden kuluttua Rose´päätti että tuo kaveri on kuitenkin kiva ja niin pääsi Minca hänen armonsa suosioon ja siitä syntyikin vuosisadan ystävyys.

Kärsivällisesti Rose´opetti pikkuista koiran elämään ja yhtä kärsivällisesti Rose´otti vastaan Mincan kaikki hellyyden osoitukset. Rose´osasi nauttia asioista, en koskaan ole nähnyt koiraa joka nautti niin paljon hieronnasta, välillä vain kuorsaus kuului kun häntä hierottiin, välillä piti Rose´herättää ja pyytää kääntymään ja sitten taas nautittiin. Rose´asettui välittömästi hierontapeiton päälle odottamaan koska Mari saapuu paikalle.

Olen niin onnellinen, että sain omistaa tämän ihanan koiran, tämän erikoisen leonbergin. 

Nyt on kuningatar poistunut ja jättänyt suuren aukon perheemme elämään, Minca on jäänyt yksin ilman koirakaveria, Rose´oli Mincan elämän keskipiste ja nyt Minca on surullinen ja niin olemme myös me ihmiset.

Uusi lelukaan ei kiinnostanut kuin 10 sekuntia. Ei päästä meitä silmistään. Nyt me keskitytään antamaan kaikki huomio Mincalle ja auttamaan toinen toistamme. Nyt on koti ilman leonbergiä mutta onneksi Meillä on Minca.

Ruusunnuppuni Rose

Ruusunnuppuni, rakas Rose,
sinun katseessasi loisti lempeys ja lämpö.
Jokainen päivä kanssasi oli lahja,
joka painui syvälle sydämeeni.

Kun tassusi hiljenivät,
jäi jäljelle kaunis muisto –
kuin tuoksuva kukka, joka ei koskaan kuihdu,
vaan kukkii mielessäni aina.

Sinä olit uskollinen ystävä,
turva ja ilo,
ja vaikka kaipaan sinua syvästi,
tiedän: rakkaus välillämme ei katoa koskaan.

Ruusunnuppuni,
sinä elät jokaisessa askeleessa,
jokaisessa hengityksessä,
aina sydämeni tarhassa.

Kuka kuolaa

 Olen ollut sitä mieltä, että ei se Minca niin paljon kuolaa, mutta nyt taisin hieman erehtyä. Tulin tietokoneelle ja aloin naputtelemaan niin näppäimet olivat ihan liman peitossa ja Minca oli vain hetken pitänyt siinä kuonoaan. Päätin hieman tutkia mikä ero on leon ja bernhardilaisen syljellä ja löytyihän sitä. Sylkeä on siis kahta sorttia

Syljen koostumus:
Syljessä on kahta päätyyppiä eritystä:

• seröösi sylki = vesimäistä, sisältää enemmän entsyymejä (helpommin valuvaa)

• mukoottinen sylki = limaista, sisältää enemmän musiiniproteiineja (tekee kuolasta venyvää ja tarttuvaa)

Bernhardilaisella näyttää olevan luonnostaan voimakkaampi mukoottisen syljen osuus, mikä tekee siitä sitkeämpää ja "liimautuvampaa" kuin leonbergillä.

Käytännön ero:

• Leonbergillä kuola on enemmän räiskähtävää ja tippuvaa.

• Bernhardilaisella se on enemmän venyvää narua ja tahmeita läiskiä.

👉 Tätä ei siis kuvitella – kyse on ihan todellisesta fysiologisesta erosta, vaikka molemmat rodut kuuluvat kuolaaviin jättirotuihin.

Olipas mielenkiintoista tietoa taas koiran kuolasta.  Mutta ei haittaa kumpikin ovat rakkaita.