Piraijat kotona

Jotenkin sitä ei kasvattajana oikein ole kokenut huippuhetkiä tässä viime päivinä kun on kuunnellut noiden pikku pirajoiden touhuja. Olen oikein joutunut miettimään miten sitä osaisikaan kertoa ostajille miten rasittava leonberginpentu voikaan olla pentuaikana, kun se puree ja puree ja puree ja saa mahdottomia iltahepuleita ja roikkuu puntissa ja se hyppii ja syö kaiken ja repii ja ennen kaikkea raastaa omistajansa hermot matonkuteiksi. Ulkoisesti pakkaus on mitä hellyttävin mutta, kun aivot eivät vielä kerro mikä on luvallista ja mikä ei niin siinä omistajat kyllä saavat harmaita hiuksia. Jotenkin tuntee itsensä aivan voimattomaksi kun yrittää kovasti vakuutella, että olotila on ohimenevä ja yrittää opastaa antamaan pennuille paljon pureskeltavaa ja aktiviteetteja jotta pennut saisivat purkaa liiallisen energiansa pois. Alkaa jo itse epäillä omia muistojaan kun uskoo että kaikki järjestyy , mutta minulla on viimeinen kotiin jäänyt pentu Keela pentuaikana mahdottomin pentu ikinä, Keela oli sitä jo pentulaatikossa ja kaikki jotka kävivät pentuja katsomassa sanoivat eihän tuo vain tule meille ja teinkin silloin sen päätöksen että jätän Keelan kotiin. Tänä päivänä Keela on mitä ihanin ja todella hyvä käytöksinen nuori koira. Ei tietoakaan hurjasta piraijasta mikä Keela oli pentuna.

Suloinen pieni piraija

 Jokainen päivä  rakkaat pentujen omistajat josta  te selviätte niin on lähempänä sitä päivää kun pentunne ei einää käytä hampaitaan vääriin asioihin. Rakastakaa piraijoitanne ja opettakaa kärsivällisesti rakkaudella, mutta kuitenkin muistakaa rajatkin ovat rakkautta.

Mamma älä murehdu minä olen jo ihan rauhallinen tuumii Lotta.